yritysvastuu

Yritysten velvollisuudet ja toiminta ovat usean vuosikymmenen ajan olleet julkisen keskustelun ja sääntelyn kohteena. Yrityksiltä on vaadittu orjuuden loppumisesta aina terveys- ja turvallisuusnormeihin asti laajemman yleisön huomioonottamista. Ajatus lainsäädännöllä ohjattavasta yritystoiminnasta ei ole uusi, mutta uudet yritysvastuun muodot ovat tänään tärkeämpiä kuin koskaan aiemmin:

* kaupan tulliesteiden poistaminen on johtanut myös julkisten palveluiden katoamiseen tai heikentämiseen

* monikansallisten yritysten kasvu on vaikeuttanut kansalaisten korvausten hakemista niiltä, koska esimerkiksi yritysten kotipaikka saattaa olla epämääräinen

* monikansallisten yritysten koon kasvaessa niiden vaikutus on vahvistunut, samalla kun liikkeenjohto on etääntynyt paikallisista asukkaista

* yritykset ottavat haltuunsa valtion tarjoamia julkisia palveluita, ilman että laajan yleisön tarpeita huomioidaan

* yritystoiminnan haitallisten vaikutusten yhä kasvaessa ovat ne myös etääntyneet yrityksen omistajista ja asiakkaista

Silti yritykset ovat laillisesti vastuussa vain osakkeenomistajilleen. Kuitenkin myös liike-elämä voisi hyötyä yritysvastuusta - erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset, jotka muodostavat paikallisesti merkittäviä talouksia ja ovat usein vastuussa paikallisille ihmisille. Myös esimerkiksi uusiutuvien energianlähteiden teollisuudella on tärkeä osa muutoksen tuojana. Mutta keskustelu yritysvastuun lisäämisestä kaikille sidosryhmille - myöskin osakkeenomistajille - lisääntyy.

Yritysten vastuu osakkeenomistajille on määritelty tarkoin säännöin. Uusien yritysvastuun sääntöjen on koskettava myös muita sidosryhmiä.

Yritysten sosiaalinen vastuu

Työntekijöiden, yhteisöjen, kuluttajajärjestöjen huoli kasvaa yritysten työvoimapolitiikasta, saastumisesta, geenimanipulaatiosta, tuoteturvallisuudesta ja peruspalveluista. Isoin huolenaihe kohdistuu kuitenkin yritystoimintaan köyhissä maissa, joissa hallinnon ja talouden rajoitteet ovat estäneet riittävien laki-, ympäristö-, terveys-, ja turvallisuusnormien syntymisen. Esimerkiksi ympäristö- tai sosiaalisten vaikutusten arvioinnit ovat usein huonosti hoidettuja - jos ollenkaan - ja usein ne eivät ole yleisön nähtävillä.

Yritysten tuotantokustannuksia vähennetään siirtämällä kulut (joskus ilmeisen ei-taloudellisia) ympäristöön tai yhteiskuntaan - tällöin puhutaan kulujen ulkoistamisesta. Ulkoistamisen kannustimena toimii osakkeenomistajien tarpeet voittojen kotiuttamisesta, joko laillisesti tai laittomasti (esimerkiksi laittomien hakkuiden tuotot).

Muutamat yritykset pyrkivät vapaaehtoisesti "sisäistämään" kulut, edistääkseen omaa brandiaan sekä saadakseen pienoisen kilpailuedun. Tästä toimintatavasta on silloin hyötyä, kun yrityksestä tulee vastuullinen asiakkailleen, mutta se toimii myös kulissina peittämään taakseen karun todellisuuden.

Vapaaehtoinen yritysvastuu on valtioiden tukemaa, ja joillakin valtioilla on jopa oma ministeri edistämässä sitä. Kuitenkaan vapaaehtoisuus ei ole kaikille yrityksille normaalia. Jos kaikkia yrityksiä ei saada vastaamaan ympäristö- ja sosiaalisista vaikutuksista, jäljelle jää hyvin vähän kannustimia muutoksiin. Mikä tärkeämpää, ne yritykset, jotka haluavat muuttua sosiaalisesti vastuullisemmiksi, joutuvat kilpailemaan niiden kanssa, jotka voivat ulkoistaa kustannuksia ilman vastuuta. On tosin syntynyt eettinen sijoittajien joukko joillakin alueilla, mutta se pysyy pienenä ja monet yritykset eivät kehity sosiaalisesti vastuullisiksi, koska valtavirran sijoittajilta ei heru tukea.

Vapaaehtoisia aloitteita pidemmälle

Yhdistyneiden kansakuntien Global Compact pyrkii edistämään vapaaehtoista sosiaalista vastuuta. OECD on äskettäin uudistanut vakiintuneemman OECD:n ohjeiston monikansallisille yrityksille. Euroopan yritystoiminnan säännöstö eurooppalaisille kehitysmaissa toimiville yrityksille on vapaaehtoinen puiteopas, joka sisällyttää perusteet toiminnan julkisuudelle. Monet muutkin elimet ja teollisuusryhmät ovat luoneet yritystoiminnan säännöstön sektoreittain. Kuitenkin tähän asti aloitteet ovat epäonnistuneet estämään hyväksikäytön. Tähän on olemassa useita syitä:

* ne eivät tarjoa riittävän tehokkaita kannustimia sääntöjen noudattamiseen, koska taloudelliset syyt kannustavat vastuuttomuuteen - esimerkiksi sanktiot ovat riittämättömiä tai olemattomia

* ne luottavat näennäiseen itsesäätelyyn, ilman riippumatonta tarkistusta puhumattakaan toteuttamisesta

* ne eivät ota huomioon kansalaisia ja sidosryhmät. Sen sijaan "sidosryhmädialogia" käytettäessäkin luotetaan enemmän yritysten saneluun ylhäältä alaspäin

Vastuun on pyrittävä menemään vapaaehtoisuutta pidemmälle, ja on muodostettava perusteet riittäville laillisille ja taloudellisille kannustimille. Lisäksi sidosryhmille täytyy antaa mahdollisuudet oikeustoimiin yrityksiä vastaan. Ennen kaikkea, kun vapaaehtoiset aloitteet voivat itsessään olla joko myönteisiä tai harhaanjohtavia, ei niitä saa käyttää korvaamaan sääntöjä, jotka luovat perusteet oikeuksille, velvollisuuksille ja yhdenmukaiselle toiminnalle.

Yritysvastuusopimuksen täytyy sisältää:

* mekanismit vahinkoa kärsineille sidosryhmille maksettavista korvauksista
* yritysten sosiaaliset ja ympäristövelvoitteet
* säännöt yhdenmukaisille ja laadukkaille yritystoiminnan normeille
* markkinapuitteet, joissa yritykset voivat menestyä ja valtiot vastata oikeudenmukaisesti kansalaisten vaatimuksiin lobbaavien yritysten sijasta
* sanktioiden luominen
* yritysten synnyttämän ekologisen velan takaisinmaksu
* varmistaa ympäristöoikeudenmukaisuus yhteisöille, jotka ovat joutuneet uhatuiksi tai altistuneiksi epäoikeudenmukaisuudelle

Lyhennetty artikkelista Kohti sitovaa yritysvastuuta: Kansainvälinen Maan ystävät, 2002
Suomentanut Matti Malinen

Koko artikkeli on luettavissa suomeksi osoitteesta www.maanystavat.fi/online/ Kohti_sitovaa_yritysvastuuta.rtf

Lisätietoja yritysvastuusta:
Making investment work for people: An international framework for regulating corporations. World Development Movement.

Making Corporations Accountable - A Background Paper for the United Nations Financing for Development Process. James A. Paul & Jason Garred/Global Policy Forum

26.06.2004