ympäristö

teoria:

Vapaakauppa on hyväksi ympäristölle

Yleisesti hyväksytty talousteoria pitää vapaakauppaa hyvänä, koska se johtaa kaikkien vaurastumiseen. Maat, jotka suojaavat talouttaan, estävät kilpailua. Niiden taloudet ovat hitaita ja tehottomia ja tuotteet kalliita. Kaupan vapauttaminen sen sijaan edistää kilpailua, joka puolestaan lisää tehokkuutta ja johtaa voimavarojen käytön vähenemiseen.

Vapaakauppateorian mukaan jokaisen maan tulisi erikoistua niiden tavaroiden ja palvelujen tuottamiseen ja vientiin, joita se pystyy tuottamaan erityisen hyvin ja tehokkaasti. Muut tuotteet ja palvelut voidaan tuoda edullisemmin muualta. Edullisuus tekee niistä kuluttajille houkuttelevampia. Näin kulutus kasvaa, talous kukoistaa ja tuo hyvinvointia kaikille. Hyvinvoinnin uskotaan edistävän ympäristönsuojelua. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD tiivistää asian seuraavasti: "Yleisesti kaupan vapauttamisella tulee olemaan myönteinen vaikutus ympäristöön, sillä se edistää voimavarojen tehokasta käyttöä, edistää talouskasvua ja yleistä hyvinvointia (...)." (OECD, 1995; Raport on Trade and Environment). Mutta onko vapaakauppa todella hyväksi ympäristölle?

käytäntö:

Ympäristö häviää

1. Ympäristön tuhoutuminen voimavarojen liiallisen käytön seurauksena

Talouskasvu ja kulutus kulkevat käsi kädessä. Ihmiset yksinkertaisesti ostavat enemmän ja halvempia tuotteita ollessaan taloudellisesti varmalla pohjalla. Lisääntynyt kulutus johtaa voimavarojen käytön lisääntymiseen, joka tarkoittaa ympäristötuhoja, elinalueiden vähenemistä ja lajien sukupuuttoa. Perinteinen kauppateoria ei ota huomioon tätä suhdetta eikä siksi suojaa voimavarojen kestävää hallinointia.

2. Vapaakauppa lisää liikennettä merkittävästi

Liberalisointi on johtanut kansainvälisen kaupan valtavaan kasvuun. Viimeisten 50 vuoden aikana kaupankäynti on 15-kertaistunut. Seurauksena yhä useampia tuotteita kuljetetaan pitkiä matkoja - puuta, maataloustuotteita, mineraaleja, hiiltä, öljyä ja jalosteita.Näin ollen kuljetusliikenne on lisääntynyt merkittävästi ja sen myötä kasvihuoneilmiö kiihtynyt. Viimeisten 50 vuoden aikana hiilidioksidipäästöt ovat nelinkertaistuneet.

Lisäksi raaka-aineiden hyödyntäminen on helpottunut uusien kulkuväylien ansioista. Usein helpotetaan pääsyä alueille, joiden luonnonarvo on suuri. Esimerkiksi Hidrovia, Rio de la Plataan suunniteltu vesiväylä kuivattaisi Brasilian suurimman suoalueen kansainvälisen kaupan takia.

3. Kilpailu johtaa ympäristödumppaukseen

Tuottajat, jotka kunnioittavat ympäristö- ja sosiaalistandardeja, joutuvat kilpailemaan markkinoilla suurten, vaikutusvaltaisten yritysten kanssa, jotka eivät noudata samoja toimintaperiaatteita. Suuryhtiöt voivat siirtää pääkonttoreitaan ja tuotantolaitoksiaan maihin, joissa työvoima on halvempaa ja ympäristösäädökset heikompia. Tämän pelosta monet maat heikentävät ympäristö- ja sosiaalistandardejaan (nk. saasteparatiisit).

4. Ympäristökustannukset eivät kuulu hintaan

Voimavarojen hyväksikäyttö on tuottoisaa. Muutama vuosi sitten fuusioituneen Exxon-Mobilin vuosittainen liikevaihto on 190 miljoonaa dollaria - enemmän kuin Hong Kongin tai Turkin bruttokansantuote. Tase näyttäisi aika erilaiselta jos voimavarojen hyödyntämisestä ja kuljetuksista aiheituvat saasteet laskettaisiin mukaan. Suuri osa vapaakaupasta olisi tuottamatonta jos saastuttajan pitäisi maksaa. Vapaakaupan kannattajat kuitenkin vastustavat ympäristökustannusten sisällyttämistä tuotantoon.

Kansainvälisiä kaupan sääntöjä edustaa Maailman kauppajärjestö WTO. Sen tehtävä on valvoa kauppasääntöjä, mukaan lukien yleinen kauppa- ja tullisopimus GATT. Nykymuodossaan WTO on kaupan vapauttamisen lippulaiva, jonka tavoite on hävittää kaupan esteet. Valitettavasti niihin usein kuuluvat muutkin kuin tullit (nk. "non tariff barriers to trade"), kuten ympäristöstandardit ja -lait. WTO laatii ja valvoo kansainvälisin kaupan sääntöjä. Maaliskuussa 2002 kaksi sillä oli 144 jäsenmaata.

Kansainvälinen laki on muiden lakien yläpuolella ja tässä yhteydessä kauppalailla on erityinen merkitys. Kaupankäynnillä ja sen säännöillä on suuri vaikutus taloudelliseen ja näin ollen ympäristölliseen kehitykseen. Ympäristön ja kaupan väliset ristiriidat ratkaisee WTO. Tähän päivään mennessä kaikissa WTO:n riitojenratkaisuun haastetuissa, ympäristölakia koskevissa tapauksissa kauppalaki on voittanut. Kansallinen lainsäädäntö on WTO:n edellyttämäksi. Monet maat välttävät uusia ympäristölakeja,jotka saattavat olla ristiriidassa WTO:n kanssa.

Julkaisusta Why hoopoes won't trade; Pro Natura, 2001

Suomentanut Anastasia Laitila

Saatavissa myös verkosta: Why hoopoes won't trade

30.06.2004