Hyvinvointipolitiikasta puhutaan vain harvoin Maailman kauppajärjestö WTO:n yhteydessä. Yleensä oletetaan, että luvattu talouskasvu tuottaa hyvinvointia, tai katsotaan, että WTO:lla on hyvinvointipolitiikkaan myönteinen välillinen vaikutus kaupan pelisääntöjen maailmanlaajuisen määrittämisen kautta. Epäilyksiä saatetaan esittää eri maiden itressien toteutumisesta. WTO:n sopimukset vaikuttavat kuitenkin myös julkisen ja yksityisen sektorin oikeuksiin ja velvollisuuksiin kansallisessa politiikassa.

WTO:n voidaan väittää perustuvan ajattelulle, jossa sosiaalipolitiikka rajautuu köyhäinapuun ilman pyrkimystä vaikuttaa resurssien jakautumiseen. Tämä merkitsee käytännössä sitä, että sosioekonomiset erot kasvavat. WTO:n patenttioikeuksiin liittyvä TRIPS-sopimus myös käytännössä siirtää resursseja patentin haltijoille, jotka yleensä ovat ylikansallisia yrityksiä.

WTO:n yhtenä keskeisenä periaatteena on taata samanlainen kohtelu samankaltaisille tuotteille niiden tuotantotavasta riippumatta. Tämä periaate on käytännössä vinoutunut työ- ja sosiaalisia oloja polkevan tuotantopolitiikan ja ylikansallisten toimijoiden eduksi. WTO-neuvotteluissa kaikki osapuolet eivät ole tasavertaisia. Monissa rikkaissa maissa WTO:n sopimuksia on neuvoteltu pääosin yksityisen sektorin intressien pohjalta. Kansalaisten tarpeet tai hyvinvointipoliittiset pyrkimykset eivät kuitenkaan välttämättä ole yhteneviä yksityisen sektorin intressien kanssa.

Yhtiöt hamuamassa sosiaalipalvelujen markkinoita?

WTO-sopimukset vaikuttavat myös suoraan sosiaali- ja terveyspolitiikan ydinalueisiin, resursseihin sekä säätelymahdollisuuksiin. Palveluihin liittyvät sopimusneuvottelut voivat merkitä huomattavia muutoksia siihen, miten hyvinvointipalvelut tuotetaan ja mitä mahdollisuuksia on taata niiden tasapuolinen ja laaja kattavuus. WTO:n palvelusektorin taustapaperit käsittelevät mm. opetusta ja sosiaali- ja terveyspalveluja. Periaatteessa monia julkisen sektorin palveluja voidaan tuottaa yksityisen sektorin toimesta. Suomessa bussilinjoja on kilpailutettu kunnissa ja useilla alueilla yksityisen sektorin toimijat ovat etsineet potentiaalisia markkina-alueita julkisista palveluista.

Ongelmat julkisen sektorin palvelujen kansainvälisessä kilpailuttamisessa heijastuvat ennen kaikkea kustannuksiin, tasavertaiseen palvelujen saatavuuteen sekä laadun mittaukseen. Etenkin terveyspalvelujen osalta kilpailuttaminen on epäonnistunut kokonaiskustannusten kannalta, vaikka paremmin toimeentulevien ja yksityisten palvelutuottajien eturyhmät markkinoivat niitä yhä ratkaisuna kustannuskriisiin.

Sosiaalipalvelujen tuottaminen on EU:ssa jäsenmaiden vastuulla. Palvelujen edellytyksiin vaikuttavissa WTO-neuvotteluissa EU kuitenkin neuvottelee yhtenä ryhmänä. Vaarana on, että WTO-sopimusta sovelletaan viime kädessä kansainvälisen lainsäädännön puitteissa yli kansallisen lainsäädännön myös näillä sektoreilla.

WTO:n tuomioistuimen päätöksen vaikuttavat myös suoraan maiden harjoittamaan kansanterveyspolitiikkaan, kuten hormoniliha- ja asbestitapauksissa on käynyt ilmi. Säätelyn rajaaminen tieteelliseen näyttöön tai riskinarviointiin perustuvaksi voi kuulostaa asianmukaiselta. Käytännössä tämä kuitenkin merkitsee siirtymistä kohti tilannetta, jossa kaikkea voidaan markkinoida, kunnes se on osoitettu vaaralliseksi. Kansanterveystoimien kannalta tämä on hyvin tiukka rajaus ennaltaehkäiseville toimille ja sulkee pois mahdollisuudet puuttua ongelmallisiin tuotantotapoihin.

Hyvinvointi mukaan WTO-neuvotteluihin

Patentointia, tekijänoikeuksia ja ns. henkisen pääoman oikeuksia koskevalla TRIPS-sopimuksella on merkitystä mm. lääkkeiden saatavuudelle ja hinnoittelulle. Patentointiin liittyvät oikeudet ovat ongelma uudempien lääkkeiden - mm. hiv-lääkityksen - saatavuuden kannalta etenkin köyhemmissä maissa, mutta on oletettavaa, että patenttioikeudet nostavat lääkekuluja myös teollisuusmaissa.

Patenttioikeudet ovat perustuneet olettamukselle, että tuoton jakaminen on olennaista innovaatioille. Terveyspolitiikassa ongelmana on kuitenkin se, että kaupallisista intresseistä lähtevä lääkekehittely voi olla vikkelä tuottamaan Viagran kaltaisia tuotteita mutta vähemmän kiinnostunut trooppisista taudeista, rokotteista tai pienten tautiryhmien lääkkeiden tuotekehittelystä niiden oletetun huonomman tuottavuuden vuoksi.

WTO on merkittävä pelisääntöjen määrittäjä globaalilla tasolla. Olisi tärkeää, että kaikkialla maailmassa havahduttaisiin näiden pelisääntöjen seurauksiin muuallakin kuin ulkomaankaupassa. Kyse on siitä perustasta, joka määrittää hyvinvointipolitiikan käytäntöjä kaikkialla maailmassa. Mikäli hyvinvointipolitiikan avulla halutaan edistää sosiaalisten erojen kaventumista, ennaltaehkäisyä ja yksilöiden taloudellisten riskien tasaamista, näiden tavoitteiden on heijastuttava tulevaisuudessa myös WTO-neuvotteluissa.

Meri Koivusalo

Julkaistu Voima-lehdessä 1/99
Meri Koivusalon julkaisu World Trade Organization and trade-creep in health and social policies/GASPP Occasional Papers 4 on saatavissa mm. osoitteesta www.stakes.fi/gaspp