EU & WTO

Euroopan unioni on eräs merkittävimmistä tekijöistä Maailman kauppajärjestössä. EU on myös aktiivisimmin ajanut uusien kauppaneuvottelujen ja uusien neuvottelualojen saamista WTO:hon.

Euroopan unioni on sisämarkkinoiden lisäksi tulliliitto. Kauppapolitiikka kuuluu yhteiseen toimivaltaan, mikä tarkoittaa EU-maiden noudattavan yhtenäistä kauppapolitiikkaa tavarakaupan ja tullitariffien sekä rajatummin palvelujen ja henkisen omaisuuden kaupan osalta suhteessa unionin ulkopuolisiin valtioihin. Komissio edustaa unionia sekä WTO:ssa että EU:n kauppasuhteissa kolmansiin maihin. Kauppapoliittiset
päätökset tehdään ministerineuvostossa pääsääntöisesti määräenemmistöllä.

Voimassa olevassa peruskirjassa eli Nizzan sopimuksessa on laajennettu kauppapoliittista määräenemmistöpäätäntää ja yhteisökompetenssia Amsterdamin sopimuksesta merkittävästi. Yhteiseen kauppapolitiikkaan tuotiin mukaan palvelut sekä tekijän- ja teollisoikeuksien kaupalliset ulottuvuudet, joista päätetään määräenemmistöllä.

Kauppapolitiikkaa koskevaan artiklaan 133 asetettiin kuitenkin suojalauseke kulttuuri- ja audiovisuaalialojen palveluille sekä koulutus-, sosiaali- tai terveyspalveluille. Näiden palvelujen kauppaa koskevaa horisontaalista sopimusta neuvoteltaessa ja toteutettaessa neuvosto tekee ratkaisunsa yksimielisesti, samoin kuin silloin, kun sopimus sisältää määräyksiä, joiden osalta sisäisten sääntöjen antaminen edellyttää yksimielisyyttä - esim. sosiaaliturvan ja työeläkkeiden suhteen, sekä asioissa joissa yhteisö ei ole vielä käyttänyt toimivaltaansa antamalla sisäisiä sääntöjä. Neuvosto ei voi tehdä sopimusta, jos sen määräyksissä ylitetään yhteisön sisäinen toimivalta erityisesti siten, että niiden seurauksena olisi jäsenvaltioiden lakien ja asetusten yhdenmukaistaminen alalla, jolla tällainen yhdenmukaistaminen ei Nizzan sopimuksen mukaan ole mahdollista.

Nizzan sopimuksen artiklassa 133 on mainittu erityskomitea, nk. 133-komitea, jonka neuvosto nimeää avustamaan komissiota kauppapolitiikan esitysten valmistamisessa ja neuvotteluissa. Komitean toiminnan valmistelua ja seuraamista varten on osassa jäsenmaita kauppavirkailijoista koostuva 133-jaosto.

Vaikka neuvoston tulisi artiklan mukaan joka suhteessa päättää kauppapolitiikan neuvotteluvaltuuksista ja toteutuksesta, jää EU:n kauppapolitiikan neuvottelumandaatin laajuus, toimivalta ja toteutus käytännössä 133-komitean itsensä päätettäväksi.
Neuvosto ja komissio antavat Euroopan parlamentille säännöllisesti selontekoja yhteisön kauppapolitiikkaa koskevista keskeisistä asioista. Euroopan parlamentti ei kuitenkaan
saa nähtäväkseen ja hyväksyttäväkseen 133-komitean päätöksiä, koska neuvoston mukaan “yhteistä kauppapolitiikkaa koskevat päätökset hyväksytään neuvostossa artiklan
133 mukaisesti komission esitysten tai suositusten pohjalta.”

Jäsenmailla ei ole artiklan 133 ulkopuolelle jäävien alojen osalta niihin soveltuvia valmistelu- ja päätöskäytäntöjen yhteistyömenettelyjä. Jäsenmaiden yhteistyölle ja niiden
kantojen koordinaatiolle ei ole säädettynä menettelyjä muilla aloilla kuin tulli- ja kauppatoimissa, eikä kauppapolitiikan valvontaa varten muuta kuin niiltä osin, kuin se on EU:n ja
komission toimivallassa.

Jäsenmaiden kansanedustuslaitokset eivät käytännössä kykene vaikuttamaan jäsenmaiden toimivallan alaisiksi säädettyihin asioihin, koska 133-komitean asiakirjat ja menettelyt eivät ole ennen ratkaisuja kansanedustuslaitosten saatavissa – edes niiltä osin, kuin ne käytännössä koskevat asioita, jotka eivät kuulu 133-komitealle artiklassa 133 säädettyyn toimivaltaan.

Palvelukaupan ja henkisen omaisuuden kauppaa koskevien neuvottelujen tai sopimusten osalta neuvostolta edellytetään yksimielisyyttä, mikäli sopimus sisältää määräyksiä, joiden osalta sisäisten sääntöjen antaminen edellyttää yksimielisyyttä, tai kun sopimus koskee alaa, josta yhteisö ei ole vielä asettanut sisäisiä sääntöjä.

Euroopan parlamentin komitean kansainvälisen kaupan avoimuutta ja demokratiaa koskevassa raporttiluonnoksessa todetaan, että WTO:n sopimusten ylikorostettu asema muuhun lainsäädäntöön verrattuna "voi aiheuttaa rajoituksia kansanedustuslaitosten vapauteen säätää lakeja aloilla, joita ei ole julkituodusti käsitelty sopimuksia allekirjoitettaessa" (Committee on Industry, External Trade, Research and Energy; 2001/ 2093(INI) A5-0000/2001).

Anastasia Laitila

Lue lisää:

Kuin polkupyörällä ajoa? EU:n jäsenmaiden parlamenttien vaikutusmahdollisuudet WTO:ssa