kehityslaatikko

”Laatikoita” on jo jonkin aikaa käytetty monenkeskisessä kauppajärjestelmässä. Niihin kirjataan menettelytavat, joilla tietyt WTO:n jäsenet saavat poiketa kotimaisten tukien vapauttamisjärjestelyistä. Tällä hetkellä harkinnassa olevaa kehityslaatikkoa (development box) ovat ehdottaneet useiden kehitysmaiden hallitukset. Järjestelmän tarkoituksena olisi vahvistaa kotimaiseen tukeen ja markkinoillepääsyyn liittyviä erityiskohtelutoimenpiteitä (special and differential treatment, S&D), jotka auttaisivat kehitysmaita selviytymään WTO:n maataloussopimuksen (AoA) kielteisistä vaikutuksista.

Kehityslaatikon kannattajien mielestä AoA:ssa tulisi keskittyä viiteen osa-alueeseen:

*suojella ja lisätä kotimaista ruoantuotantoa, erityisesti pääviljalajien tuotantoa;

*ylläpitää ja parantaa maaseudun köyhien työllisyyttä, ruokaturvaa ja toimeentulomahdollisuuksia;

*antaa kehitysmaiden hallituksille joustovaraa pienviljelijöiden tukemisessa;

*suojella köyhiä maanviljelijöitä rikkaiden maiden tuettujen tuontituotteiden polkumyynniltä sekä tuontihintojen ja –määrien vahingollisilta vaihteluilta;

*edistää ylituotannon kotimaisia siirtoja sekä kansainvälistä myyntiä.

Kehityslaatikko tulisi nähdä yksittäisen ehdotuskokoelman sijasta lähestymistavan muutoksena. Kehityslaatikko edustaa kauppasopimusten laadinnan perusteellista muutosta, sillä siinä ehdotetaan erityisesti köyhien viljelijöiden ruokaturvan ja kehitystarpeiden asettamista neuvotteluprosessin ydinkysymykseksi. Tämän muutoksen aikaansaajana ovat uudelleen mietityt kehitysmaiden erityiskohtelutoimenpiteet (S&D), jotka Uruguayn kierroksella vesitettiin tarkoittamaan ainoastaan köyhimmille maille myönnettäviä pidempiä voimaantuloaikoja ja vapautuksia.

Kehityslaatikko-lähestymistavassa:

*S&D-toimenpiteistä ja niistä luopumisesta pitäisi päättää kehitystavoitteiden toteutumisen, ei sattumanvaraisten aikataulujen mukaan;

*S&D-toimenpiteiden pitäisi olla pysyvä ja olennainen osa WTO:n sääntöjä, ei ”poikkeus” suosituimmuusperiaatteesta (Most Favored Nation principle);

*kauppasäännöt pitäisi suunnitella uudestaan siten, että tehtäisiin ero myös yhteiskunnallisten ryhmien eikä ainoastaan valtioiden välille.

Kehityslaatikon idea esiteltiin ensimmäisen kerran ”Leipälaatikkona” kansalaisjärjestöjen ja myöhemmin FAO:n ehdotuksissa, jotka pohjautuivat vuoden 1996 Maailman Ruokakokoukseen. Uruguayn kierroksen maatalousneuvottelujen alkaessa muutamat kehitysmaat tekivät aiheesta ehdotuksia, joiden seurauksena syntyi Pakistanin johtama Kehityslaatikon ystävät (Friends of the Development Box, FDB) –ryhmä. Juuri ennen Dohan ministerikokousta perustettu FDB järjesti kokouksen aikana erittäin menestyksellisen seminaarin. Vaikka FDB epäonnistui tavoitteessaan saada maininta kehityslaatikosta ministerien julistukseen, se kohotti merkittävästi maatalouskaupan vapautumisen kehitysvaikutuksia koskevien kysymysten profiilia.

Helmikuussa 2002 keskustelu kehityslaatikosta pääsi ensimmäisen kerran Maatalouskomitean erityiskokouksen asialistalle. Euroopan komission maatalousneuvottelijan mukaan kehityslaatikko on nyt ”yksi maatalousneuvottelujen pääkysymyksistä”. Tästä koituu Kehityslaatikko-ehdotukselle sekä mahdollisuuksia että uhkia. Vuoden 2003 syksyllä pidettävässä Meksikon ministerikokouksessa se voi nousta yhtä symboliseen asemaan kuin TRIPS-julistus Dohassa. Tukemalla ehdotusta jäsenet osoittaisivat kokouksen todellakin noudattavan kehitysasioihin painottuvaa linjaa. Kansalaisjärjestöt kuitenkin pelkäävät, että kehitysmaat keskittyvät liiaksi Kehityslaatikko-käsitteen läpiviemiseen, vaikka sen todelliset vaikutuksen jäisivätkin vähäisiksi. Tällöin kehitysmaita voidaan vastineeksi painostaa hyväksymään neuvotteluihin niin sanotut Singapore-kysymykset (pääasiassa kilpailu, sijoitukset ja hallitusten hankintojen läpinäkyvyys).

Mitä kannattajat sanovat?

South Centren tuella ehdotusta ajanut Like-Minded Group (LMG) ilmoitti helmikuun 2002 tiedotteessaan seuraavaa: Kehitysmaat tarvitsevat joustavuutta kotimaisten maatalouspoliittisten menettelytapojen omaksumisessa, jotta ne voivat parantaa tuottavuuttaan, tulotasoaan ja hinnanmuutoksilta suojautumista. Joustavuutta tarvitaan ruokaturvaan liittyvien tavoitteiden saavuttamiseksi, maaseutuyhteisöjen toimeentulon turvaamiseksi sekä maanviljelyperinteen säilyttämiseksi.

Ehdotuksen mukaan LMG:n tarkoituksena oli ”ehdottaa sääntöjä, jotka parhaimmillaan vääristävät mahdollisimman vähän kaupankäyntiä mutta antavat kehitysmaille mahdollisuuden saavuttaa köyhyyden vähentämiseen ja kestävään kehitykseen liittyvät tavoitteensa”.

Kehityslaatikko-ehdotukseen liittyen he korostivat useita seikkoja:se koskee vain kehitysmaita, koska niiden talousjärjestelmissä maanviljelyksellä on suurempi ja merkittävämpi osuus kuin teollisuusmaissa;

se pyrkii lisäämään joustavuutta, ei määräämään tiettyjä menettelytapoja;

kehitysmaissa pääpaino on vähätuloisilla ja varattomilla maanviljelijöillä;

ja pääpaino on ruokaturvalla.

LMG tutkii myös GATS:issa sovellettua positiivisen listaamisen lähestymistapaa, jossa kehitysmaiden koko maataloussektori – maan itsensä ehdottamia tuotteita lukuun ottamatta - poistettaisiin WTO:n sääntöjen alaisuudesta. Vaikka LMG on johtanut työtä, myös Intia on tehnyt hyvin samankaltaisen ehdotuksen AoA:n Ruokaturvalaatikoksi ja kannattaa Kiinan tavoin Kehityslaatikko-ehdotusta. Maailman kahden väkirikkaimman valtion tuki on epäilemättä lisännyt huomattavasti Kehityslaatikko-ehdotuksen painoarvoa WTO:ssa.

Mitä vastustajat sanovat?

Useimmiten esitetty vastalause on, että Kehityslaatikossa ehdotetaan ”kaksiraiteista AoA:ta”. Tällä tarkoitetaan, että ehdotuksessa sallitaan useampi liberalisointiin johtava polku sen sijaan, että vaadittaisiin kaikkien kulkevan samaa reittiä. Järjestelmän hylkääminen poistaa kaikki pysyvät poikkeusluvat kehitysmailta, mutta jättää avoimeksi mahdollisuuden korostaa ruokaturvasatojen suojelutoimia. Ruokaturvasatojen suojelu on nopeasti muodostunut aiheeksi, josta kaikki Kehityslaatikko-neuvottelujen osapuolet ovat samaa mieltä.

Kannanotto hylkää myös näkemyksen, jonka mukaan maatalouskauppaa koskevien lakien pitäisi heijastaa maatalouden erilaista roolia kehitys- ja teollisuusmaissa. Yksimielisyyttä ei ole myöskään sen suhteen, mitkä kehitysmaat pääsisivät osallisiksi Kehityslaatikko-poikkeuksista ja missä olosuhteissa. Muita useasti esitettyjä vastalauseita ovat: tämä on maille vain tekosyy jättäytyä kokonaan sopimusten ulkopuolelle. Liberalisaatio on hyvä asia, ja sopeutumisvauhtia ei pitäisi merkittävästi hidastaa;

kehitysmaat ovat jo saaneet AoA:han tarpeeksi joustavuutta pienviljelijöiden suojelemiseksi, mutta monissa tapauksissa ne eivät käytä sitä hyödykseen;

Kehityslaatikolla voisi olla haitallinen vaikutus eteläisten maiden väliseen kauppaan;

ja DB nostaisi kehitysmaiden kuluttajahintoja ja vahingoittaisi siten köyhiä.

Mitä arvioita ehdotuksesta on tehty?

Yksi kattavimmista Kehityslaatikko-ehdotusta koskevista tutkimuksista on Oxford Policy Managementin tutkimus (Ruffer et al.). Toimeksiantaja oli Britannian Kansainvälisen kehityksen osasto, joka on aiemmin suhtautunut Kehityslaatikko-ehdotukseen vihamielisesti. OPM:n satasivuinen tutkimus käsittelee tapausesimerkkeinä neljää maata. Tutkimuksessa ollaan samaa mieltä siitä, että uusia S&D-välineitä pitäisi antaa uudessa AoA:ssa kaikille kehitysmaajäsenille ja lisäksi säilyttää useat nykyisessä AoA:ssa mainitut välineet. Tällaisia ovat muun muassa:

*S&D-väline ruokaturvasatojen suojelemiseksi;

*hitaampi tullimaksujen vähentäminen ruokaturvasadoilta kuin muilta tuotteilta;

*negatiivisen tuotekohtaisen tuen tasapainottaminen positiivisella ei-tuotekohtaisella tuella;

*Vihreän laatikon vaatimukset täyttävän tuen turvaaminen; valuuttakurssien muutosten ja inflaation huomioiminen kotimaisen tuen laskentamenettelyssä;

*kehitysmaissa valmistettujen hyödykkeiden lyhytaikaisen varastoinnin salliminen matalien markkinahintojen vallitessa.

Kehitysseuraamuksia Kehitysmaiden on tärkeätä varmistaa Kehityslaatikon kautta tarjottujen joustotoimenpiteiden sekä kotimaan maatalouteen ja ruokaturvaan liittyvien menettelyjen yhteensopivuus. Muutoin kehitysmaiden mahdollisuudet hyötyä Kehityslaatikosta olisivat varsin rajalliset. Lisäksi Kehityslaatikko-toimenpiteiden tulisi olla läpinäkyviä ja helposti sovellettavia. Vähiten kehittyneet maat (least developed countries, LDCs): Vähiten kehittyneet maat on vapautettu AoA:n tuotannonvähentämistavoitteista.

Kehityslaatikon pääseuraukset olisivat:

*sallia kehitysmaiden nostaa tulleja ja kotimaisia tukia yli sovittujen tasojen Kehityslaatikossa määritellyissä olosuhteissa; ja

*suojella niitä paineilta tehdä tuotannonvähennyslupauksia uusissa AoA-sopimuksissa. Keskituloiset maat (middle income countries): OPM:n tutkimuksen mukaan nämä maat hyötyisivät eniten Kehityslaatikosta, koska ne ”pystyisivät parhaiten hyödyntämään annettuja joustoja”. Erityisesti Kehityslaatikko sallisi hallitusten tukea pienviljelijöitä tuskallisen sopeutusprosessin aikana ja suojella heitä tukia saavien EU- ja yhdysvaltalaisten tuottajien polkumyyntituotteilta.

Siirtymätaloudet: Nämä maat liittyivät WTO:hon kehittyneinä maina eivätkä ne siten olisi oikeutettuja Kehityslaatikon ehdotuksiin.

Kääntänyt Eija Vinnari

Pohjautuu Duncan Greenin (CAFOD) luonnokseen

17.04.2003