kehitysmaat & wto

Maailman kauppajärjestön jäsenten enemmistö on niin kutsuttuja kehitysmaita. Tästä huolimatta näiden maiden vaikutusmahdollisuudet WTO:ssa ovat varsin heikot, joitakin poikkeuksia lukuunottamatta. Kehitysmaiden vaikeudet osallistua WTO:n päätöksentekoon johtuvat pääasiassa siitä, että rikkaat maat painostavat niitä eikä niillä ei ole taloudellisista syistä tarpeeksi tai lainkaan edustajia WTO:n päämajassa Genevessä.

WTO:n perustamisvaiheessa kehitysmaiden näkökulmia ei juurikaan otettu huomioon, ja sama politiikka jatkuu edelleen. Kehitysmaiden erityiskohtelu on kirjattu WTO:n periaatteisiin, mutta käytännössä se on tarkoittanut vain pidempiä määräaikoja sopimusten täytäntöönpanossa.

Suurin osa kehitysmaiden vientituotteista on raaka-aineita, joilla on huomattavasti korkeammat tullit kuin esimerkiksi teollisuustuotteilla. Vähiten kehittyneiden maiden osuus maailmankaupasta laski 1990-luvun aikana alle puoleen prosenttiin, mutta niiden tuotteet kohtaavat korkeita tulleja varsinkin teollisuusmaiden markkinoilla.

Maatalous on eräs tärkeimmistä ja haastavimmista kysymyksistä WTO-neuvotteluissa, erityisesti kehitysmaille. Myös EU:ssa maatalous on kautta linjan ollut vaikea kysymys, sekä unionin sisällä että sen suhteissa muihin maihin. Kansainvälisessä maataloudessa on karkeasti eroteltavissa X ryhmää: suuret maataloustuottajat eli nk. Cairns-maat, jotka haluavat vapauttaa maatalouskaupan; sekä ruoan nettotuojamaat (net food importing countries), jotka haluavat enemmän rajoituksia maatalouskauppaan. Cairns-ryhmään kuuluu sekä kehitys- että teollisuusmaita, mutta suurin osa kehitysmaista kuitenkin vastustaa maatalouskaupan vapauttamista.

Monet WTO:n maataloussopimuksen toimeenpanoon ryhtyneet kehitysmaat kokevat AoA:n vain luoneen erityiskohtelua rikkaille maille. Vihreä ja sininen laatikko ovatkin hyöhyttäneet teollisuusmaita, mutta kehitysmailla ei ole juurikaan mahdollisuuksia käyttää niitä hyväkseen. AoA:n mukana luvattuja hyötyjä ei kehitysmaille ole tullut, esimerkkeinä ne painottavat kotimaisten tukien nousun teollisuusmaissa, tariffieskalaation ja –piikit ja toteutumatta jäänyt, Marraskeshissa tehty päätös avustaa köyhiä, ruokaa tuovia maita. Yhdysvaltain uusi maatalouspolitiikka ja EU:n yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen hitaus ovat myös aiheuttaneet kränää AoA-neuvotteluissa.

Lisäksi EU ja USA dumppaavat vientituettuja ylijäämäelintarvikkeitaan kehitysmaiden maatalousmarkkinoille, näivettäen näin paikallistuotannon toiminta- ja kehitysmahdollisuudet. Useimmat kehitysmaat ovat erittäin maatalouspainotteisia yhteiskuntia, ja maatalousmarkkinoiden avaamisella on ollut tuhoisia seurauksia. Esimerkiksi Intiassa sadat viljelijät ovat tehneet itsemurhan jouduttuaan tilanteeseen, jossa sekä viljely että se lopettaminen johtavat velkaantumiseen ja nälkiintymiseen.

Kehitysmaat ovat vaatineet WTO:n maataloussopimukseen niin kutsuttua kehityslaatikkoa (development box), mutta teollisuusmaat ovat suhtautuneet esitykseen nihkeästi.

07.04.2003