etusivulle

GATS ja alkoholipolitiikka
GATS ja ilmastonmuutos
GATS ja julkiset palvelut
Hyvinvointipolitiikka
GATS ja kansallinen sääntely
GATS ja koulutus
GATS ja vesi
GATS ja ympäristö
EU:n palveludirektiivi

Etusivu

WTO-etusivu

 

 

 

 

 

 

etusivulle

gats &alkoholi

GATS-sopimuksen vaikutukset terveysperusteiseen alkoholipolitiikkaan

Palvelukauppaa koskevilla neuvotteluilla saattaa olla kielteisiä vaikutuksia terveysperusteiseen alkoholipolitiikkaan. Kauppapolitiikan voimakkaampi asema uhkaa kansanterveydellisiä alkoholipoliittisia keinoja rajoittaa ja säädellä alkoholin myyntiä, laatua ja mainontaa. Valtiot, joissa rajoittavaa politiikkaa on harjoitettu, keskittyvät puolustamaan erillisvapauksiaan noudattaa terveysperusteista alkoholipolitiikkaa. Ne valtiot, joissa rajoittavaa politiikkaa ei ole ollut, eivät myöskään voi ottaa käyttöön sellaisia alkoholipoliittisia instrumentteja, jotka rajoittavat vapaakauppaa.

Oleellinen kysymys GATS-sopimuksen vaikutuksista kansalliseen sosiaali- ja terveyspolitiikkaan on se, voiko sopimusta tulevaisuudessa tulkita suppeasti vain tiettyjen palvelujen kauppaa koskevana sopimuksena, vai onko sillä pitkällemenevämpiä vaikutuksia valtioiden mahdollisuuksiin luoda uusia kansallisia ratkaisuja. Sosiaali- ja terveyspoliittisesti olisi oleellista säilyttää mahdollisimman laaja joustavuus mahdollisuuksissa ottaa käyttöön keinoja vähentää alkoholista johtuvia haittoja tulevaisuudessa. EU:n alueella kilpailusäädökset ovat jo nyt luoneet paineita omille jäsenvaltioilleen purkaa olemassaolevat alkoholimonopolit ja mainoskiellot.

Alkoholibisnes on kansainvälistynyt ja useimmat yritykset monikansallisia, jotka suuntautuvat vientiin. Nämä tendenssit ovat olleet nähtävillä myös Suomessa. WTO:n jäsenvaltiot voivat itse ilmoittaa ne palvelut, joiden osalta sovelletaan vapaakauppaa, mutta GATS-sopimukseen sisäänkirjoitetun laajenemismenettelyn kautta kaikki palvelukaupan osa-alueet ovat jatkuvasti neuvottelujen alla. Valtioiden oikeus sulkea haluamiaan palveluja vapaakaupan ulkopuolelle on suppea, ja joidenkin arvioiden mukaan on todennäköistä, että alkoholipolitiikan välineet eivät jatkossa voi kuulua sopimusten ulkopuolelle ilman erityisiä toimia. Vaikuttaa siltä, että komission käyttäessä EU:n ääntä WTO-neuvotteluissa, kansanterveydelliset argumentit ovat heikkoja etenkin pitkällä aikavälillä: hyvinvointivaltion rooli tässä prosessissa näyttäytyy puolustavana. Alkoholipolitiikassa on jo pitkään tiedetty olevan kohtalonyhteys kokonaiskulutuksen ja alkoholin haittojen välillä.

Vapaakauppaideologian myötä mahdollisuudet rajoittaa kulutusta, tarjontaa ja mainontaa ovat vähentyneet ja vähentymässä. Tästä syystä myös suomalaisen alkoholipolitiikan painopiste on siirtynyt kontrollista haittojen vähentämiseen. Alkoholipolitiikkaan liittyy verotuksen kautta myös vahva fiskaalinen intressi. Kuten tiedetään, EU:n johdosta alkoholiverotus on joka tapauksessa muutoksessa.

Jos alkoholin vähittäismyyntimonopolit eivät sinänsä suosi kotimaisia tuotteita, WTO-sopimukset eivät aiheuttane välitöntä uhkaa. Lisäksi on edelleen mahdollista WHO:n kautta vahvistaa kansanterveydellisen alkoholipolitiikan mahdollisuuksia WTO:ssa. Tämä kuitenkin vaatii pikaista ja määrätietoista politiikkaa, kun vallitseva tendenssi on toisensuuntainen. Olisi luotava uusi kansainvälinen terveyspoliittinen sopimus WHO:n puitteissa, jolla olisi määräävä asema suhteessa GATS-sopimukseen. AIDS-lääkkeiden osalta on saatu ennakkotapaus siitä, että kansanterveydellisin perustein voidaan murtaa kauppapoliittisia intressejä. Tätä on käytettävä ennakkoesimerkkinä ja nostettava terveysperusteinen alkoholipolitiikka itsenäisenä kysymyksenä GATS-agendalle.

Riippumatta pohjoismaiden kyvystä suojata omaa terveyperusteista alkoholipolitiikkaansa vapaakauppasopimuksilta, maailmanlaajuisesti GATS saa aikaan alkoholimarkkinoiden liberalisoinnin, ellei mitään tehdä. Kehitysmaissa, joissa ei ole rajoittavan alkoholipolitiikan perinnettä, mutta kasvava alkoholin kulutus, GATS-sopimus tekee vaikeaksi perustaa uusia vähittäismyyntimonopoleja, rajoittaa mainontaa, rajoittaa myyntiartikkeleiden laatua (kuten alkoholiprosenttia), rajoittaa myyntilisenssien määrää, rajoittaa myyntiaikoja. Muun muassa nämä keinot ovat olleet sellaisia, joilla Euroopan maissa on pyritty vähentämään alkoholin kokonaiskulutusta ja alkoholin kulutuksesta johtuvia haittoja. Alkoholibisnes on lisääntyvässä määrin suuntautunut kehitysmaiden kasvaville markkinoille. Yritysten on väitetty käyttäneen mainonnassaan harhaanjohtavia väitteitä alkoholin vaikutuksesta terveyteen ja kampanjoita on suunnattu erityisesti nuorille.

 

Toimittanut Rosa Meriläinen

Lähteet:

Editorial: Institutional changes and institutions as change-makers. Nordic Studies on Alcohol and Drugs, s. 3-4. Stakes 2002, Helsinki

Grieshaber-Otto, Jim & Schacter, Noel: The GATS: Impacts of the internarional "services" treaty on health-based alcohol regulation. Nordic Studies on Alcohol and Drugs, s. 50 - 68. Stakes 2002, Helsinki

Alavaikko, Mika: Nordic alcohol policies and the liberalisation of international trade. Nordic Studies on Alcohol and Drugs, s. 69 - 75. Stakes 2002, Helsinki

Bolwell, David: WTO ja palvelukaupan yleissopimus. Vaikutukset julkiseen terveydenhuoltoon. Alkuperäinen muistio laadittu PSI:lle 1999

Ferney-Voltaire 2000-luvun alkoholiohjelma - yhteistyötä ja vastuuta. Sosiaali- ja terveysministeriön työryhmämuistioita 2000:29

23.06.2004