etusivulle

Ajankohtaista
Ruoka & maatalous
Ympäristö
Naiset
Velka & rahoituslaitokset
WTO
Yhtiöt ja yksityistäminen
Vaihtoehdot
Lisätietoja
Yhteystiedot

Etusivu

 

 

 

etusivulle

Cancún

WTO:n viides ministerikokous Cancunissa 10.-14.9. 2003

Dohan kiista

Jo muutenkin vaikeuksissa olevan Dohan neuvottelukierroksen näkymät synkkenivät entisestään 31.3.2003. Tällöin umpeutui maailman kauppaministerien asettama takaraja, johon mennessä oli tarkoitus sopia siitä, missä määrin maatalouskauppaa ja palveluja vapautetaan nykyisestä. Kansainvälisten neuvottelujen aikarajat venyvät yleensäkin, mutta tällä kertaa panokset ovat varsin suuret. Maatalouskaupan lisäksi sopimukseen ei ole myöskään päästy halpojen geneeristen lääkkeiden viennistä kehitysmaihin eikä kehitysmaiden erityiskohtelusta. Nämä ongelmat piti alun perin ratkaista viime vuoden loppuun mennessä.

Maatalous avainkysymys

Maatalouskauppa on koko kierroksen keskeinen kysymys. Monet kehitysmaat tunsivat tulleensa huijatuksi Uruguayn kierroksella, ja käytännössä ainoastaan lupaus maataloustuotteiden kaupan vapautumisesta sai ne osallistumaan Dohan kierrokseen. Ei ole siis mikään ihme, että kehitysmaat alkavat turhautua, WTO:n pääjohtaja Supachai Panitchpakdi toteaa. Turhautuminen voi levitä muillekin neuvottelualueille, kuten palveluihin, teollisuustuotteiden tullien leikkaamiseen sekä dumppauksen vastaisten sääntöjen uudistamiseen.

Useimmat maat pitkittävät päätöksentekoa näillä alueilla, kunnes maatalouskiista selviää. Yhdysvaltain kauppaneuvottelija Robert Zoellickin mukaan Yhdysvaltojen halukkuus tehdä myönnytyksiä dumppauksen vastaisissa neuvotteluissa riippuu maatalousneuvottelujen edistymisestä.

Kuppikunnat

Kiistelevät valtiot ovat muodostaneet ryhmittymiä, joista kukin tulkitsee Dohan sopimuksessa muotoiltuja käsitteitä omalla tavallaan. Yhden ryhmittymän muodostavat maataloustuotteiden viejien Cairns-ryhmä sekä Yhdysvallat. Yhdysvallat haluaa poistaa vientituet viidessä vuodessa, leikata kotimaisia tuotantotukia viiteen prosenttiin maataloustuotannon arvosta ja vähentää tullimaksut enintään 25 prosenttiin. Maan mielestä korkeampia tukia myöntävien valtioiden pitäisi leikata niitä huomattavasti enemmän kuin pienempiä tukia myöntävien.

Toisessa ääripäässä ovat EU, Sveitsi, Norja, Japani ja Etelä-Korea. EU:n mielestä riittäviä toimenpiteitä ovat vientitukien vähentäminen 45 prosentilla, tuotantotukien vähentäminen 55 prosentilla ja tullimaksujen leikkaaminen 36 prosentilla. EU:n mukaan kaikkien maiden tulleja tukia pitäisi leikata yhtä paljon.

EU syntipukkina

Neuvottelukierroksen epäonnistumisesta syytetään lähinnä EU:ta, joka ei ole kyennyt sopimaan yhteisen maatalouspolitiikkansa (Common agricultural policy, CAP) radikaalista uudistamisesta. EU:n maatalouskomissaari Franz Fischler on ehdottanut tukien riippumattomuutta maataloustuotannon määrästä, mikä vähentäisi kotimaisen ja vientituen tarvetta. Ranska ja Välimeren maat ovat kuitenkin suhtautuneet ehdotukseen epäilyksellä. Lisäksi Ranskan Jacques Chirac ja Saksan Gerhard Schröder ovat sopineet CAP-kulutuksen pysyvän muuttumattomana vuoteen 2013 asti. Vaikka tämä käytännössä tarkoittaakin reaalisen kulutuksen vähenemistä, se venyttää varsinaisia uudistuksia pitkälle Dohan aikataulun ulkopuolelle.

Maatalousneuvotteluja vaikeuttavat lisäksi ongelmat parhaasta tavasta auttaa köyhiä maita. Eräät Afrikan ja Karibian alueen maat, joilla on etuoikeutettu yhteys rikkaiden maiden markkinoille, haluaisivat luonnollisesti säilyttää etuoikeutensa. Tämä ei kuitenkaan miellytä vientituotteensa tehokkaammin tuottavia maita, kuten Argentiinaa. Intian kaltaiset köyhät maat puolestaan pelkäävät maatalouskaupan vapautumisen tuhoavan niiden maatalouden.

Aikarajat pettävät

Tällä hetkellä viimeiseksi takarajaksi on muodostunut Cancunin ministerikokous ensi syyskuussa. Monien mielestä käsittelemättömiä asioita on niin paljon, että Dohan kierrosta ei saada päätöksen tammikuuhun 2005 mennessä. Ministerien täytyy joko valmistaa vähemmän kunnianhimoinen ohjelma ajoissa tai pidentää aikataulua. Maatalous on kuitenkin useille maille liian tärkeä asia jätettäväksi vähemmälle huomiolle, joten viivästys näyttää todennäköisemmältä.

Epävirallisesti on puhuttu aikarajan siirtymisestä vuoteen 2007, jolloin presidentti Bushin virkakausi päättyy. Viivästyminen aiheuttaa kuitenkin lisäongelmia. Yhdysvaltain neuvottelujen Amerikan vapaakauppa-alueesta sekä Aasiassa ja EU:ssa käytävien kahdenvälisten kauppaneuvottelujen pelätään vievän voimavaroja Dohan kierrokselta. Lisäksi neuvottelujen venyessä useat tällä hetkellä katkolla olevat kiistat saattavat syttyä uudelleen. Yhdysvallat on esimerkiksi vihjannut tekevänsä WTO:lle valituksen EU:n asettamasta geneettisesti muunneltujen elintarvikkeiden tuontikiellosta.

Sota terrorismia vastaan

Syyskuun 11. päivän hyökkäyksen jälkeen Dohasta tuli terrorismin vastaisen sodan yhtenäisyyden symboli. Tällä hetkellä kauppaneuvottelut voisivat jälleen olla yhdistävä tekijä - merkki siitä, että geopoliittiset rasitteet Yhdysvaltain ja Euroopan välillä eivät ole pilanneet niiden välisiä taloudellisia suhteita. Toisaalta Irakin jälkimainingeissa pääneuvottelijat saattavat olla vielä haluttomampia kompromissiin.

Kirjoitus perustuu artikkeliin "The Doha Squabble". The Economist, March 29th-April 4th 2003.

Toimittaen kääntänyt Eija Vinnari

Cancun-uutisointia 04.04. 2003

Cancun-uutisointia 18.10. 2002

 

12.05.2003