Cancún

WTO:n viides ministerikokous Cancunissa 10.-14.9. 2003

WTO-kokous käynnistyi puuvillakiistalla

Meksikon presidentti Vicente Fox avasi eilen Maailman kauppajärjestön viidennen ministerikokouksen Cancunissa. Kokous aloitettiin perustamalla konsultaatioryhmiä keskeisistä teemoista: maataloudesta, 'uusista aiheista', kehitysteemoista, muiden kuin maataloustuotteiden markkinoillepääsystä sekä "muista aiheista". Lisäksi neljä Afrikan valtiota toivat avajaiskeskusteluun puuvillan tukiaisia koskevan esityksensä, mikä herätti kiistelyä.

Lehdistötilaisuudessa iltapäivällä WTO:n päääjohtaja Supachai ja puheenjohtaja Derbez kertoivat, että konsultaatioryhmien vetäjät ovat aloittaneet työnsä yksittäisten ryhmien ja delegaatioiden kanssa. Vetäjät raportoivat Derbezille ja työ aloitetaan kunnolla aamulla 11.9. ministerien epävirallisessa tapaamisessa. Kaikille delegaatioille avoimet tapaamiset kaikista tai joistakin viiden ryhmän aiheista alkavat tiistai- iltapäivänä. Derbezin mukaan "muut aiheet"-ryhmän teamat riippuvat delegaatioiden esityksistä.

Epävirallisia tapaamisia jatketaan virallisen kokouksen aikana. Aiemmissa ministerikokouksissa tämä on usein tarkoittanut sitä, ettei kaikkien maiden ministereillä/neuvottelijoilla ole tietoa tai edes pääsyä epävirallisista tapaamisista, joissa asiat lyödään lukkoon. Tämän kaltaiset menettelyt johtivat Seattlen ministerikokouksen epäonnistumiseen.

Maatalous avainkysymys

Maatalous on kautta aikojen ollut merkittävin kompastuskivi WTO-neuvotteluissa. Ei siis ole yllättävää, että sitä pidetään ratkaisevimpana kysymyksenä Cancúnin kokouksessakin.

WTO:n yleisneuvoston puheenjohtajan Carlos Pérez del Castillon laatima päätöslauselmaluonnos on EU:n mukaan maatalouden osalta epätasapainossa. Maatalousneuvottelut käynnistettiin alunperin jo keväällä 2000 ja otettiin Dohan ministerikokouksessa marraskuussa 2001 osaksi neuvottleukierrosta. Maatalousneuvottelut eivät ole kuitenkaan edenneet WTO:ssa, osasyynä EU:n takkuileva yhteisen maatalouspolitiikan uudistus. Tilanne heijastui myös palveluneuvotteluihin, joissa kehitysmaat olivat haluttomia etenemään, ellei maatalousneuvotteluissa päästä yhteisymmärrykseen.

Lehmänkauppoja

Kehitysmaiden vastustuksesta EU ajaa WTO-neuvottelujen aloittamista nk. uusista aiheista (kilpailu, investoinnit, julkiset hankinnat ja kaupan helpottaminen). EU ei kuitenkaan voi saada läpi uusia aiheita tekemättä myönnytyksiä, mitkä johtavat maataloustukien merkittävään murenemiseen.

WTO-neuvotteluihin ehdotettu investointisopimus antaisi maatalouden alalla toimiville ylikansalliset yhtiöille vapaammat kädet investoida kehitysmaiden maaperään ja niiden maataloustuotantoon. Investointisopimuksen lisäksi "uusiin aiheisiin" kuuluu mm. kilpailun helpottaminen uudella kilpailusopimuksella. Uusista investointi- ja kilpailuehdoista seuraisi halpojen maataloustuotteiden invaasio esim. Suomeen.

Neuvottelupohja heikko

Euroopan unioni ja Yhdysvallat julkistivat oman ehdotuksensa WTO:n maataloussopimukseksi 13.8. Se sai vastaansa kritiikkiä ja parannusehdotuksia monilta kehitysmailta, muun muassa Afrikan maiden WTO- ryhmältä sekä 17 muun kehitysmaan ryhmältä. Kehitysmaat kritisoivat erityisesti talousmahtien haluttomuutta rajoittaa maatalous- ja vientitukiaan.

WTO:n yleisneuvoston puheenjohtaja Carlos Perez del Castillo julkaisi 24. elokuuta omissa nimissään maataloussopimusluonnoksen, jonka on tarkoitus toimia neuvottelujen pohjana Cancunissa. Ehdotus noudattelee hyvin pitkälti EU:n ja Yhdysvaltojen luonnosta. Kehitysmaiden jättämiä ehdotuksia del Castillo ei huomioinut. Del Castillo jätti ehdotuksen omissa nimissään, eli se ei ole käynyt jäsenmaiden päätöksentekoelimissä, kuten WTO:n säännöissä edellytetään.

Kehitysmaat muistuttavat vastaehdotuksissaan myös siitä, että niitä ei voi käsitellä yhtenä ryhmänä.

11.9. ainakin Intian osavaltiossa Karnatakassa 35 000 henkeä osoitti mieltään WTO-neuvotteluja vastaan.

Puuvillakiista

Puuvillatukiaisista keskusteltiin alunperin WTO:n yleisneuvostossa sekä maatalousneuvostossa. Esityksen jättäneet Benin, Burkina Faso, Tshad ja Mali vaativat kolmea asiaa. Ensimmäisenä vaateena on niin sanottu "early harvest decision", mikä tarkoittaa, että päätös puuvillasta halutaan välittömästi. Jos asia ratkaistaan jo Cancunissa ja irrotetaan neuvottelupaketin kokonaisuudesta. Toisekseen maat vaativat kaikkien puuvillaan kohdistettujen tukien lakkauttamista kolmen vuoden siirtymäkauden aikana 2004-06. USA ja EU tukevat puuvillantuotantoaan neljällä miljardilla dollarilla vuodessa, mikä on arvoltaan lähes saman verran kuin puuvillan maailmankauppa.

Toisekseen maat vaativat kaikkien puuvillaan kohdistettujen tukien lakkauttamista kolmen vuoden siirtymäkauden aikana 2004-06. USA ja EU tukevat puuvillantuotantoaan neljällä miljardilla dollarilla vuodessa, mikä on arvoltaan lähes saman verran kuin puuvillan maailmankauppa. Tukien aiheuttaman tulonmenetyksen vuoksi 10 miljoonaa länsi- ja keskiafrikkalaista puuvillanviljelijää elää jatkuvasti konkurssin partaalla. Tuet puolestaan 125 000 yhdysvaltalaista ja eurooppalaista viljelijää.

Kolmas vaatimus on, etta siirtymäaikana vähiten kehittyneiden maiden tulonmenetystä kompensoidaan taloudellisesti. WTO:n pääjohtaja Supachai kehotti ministereitä harkitsemaan puuvillaesitystä vakavasti. Supachai katsoi, etteivät kyseiset neljä maata vaatineet erityiskohtelua, vaan reiluun monenkeskiseen kauppajärjestelmään perustuvaa ratkaisua. Esitys sai kokonaisuudessaaan tai joiltakin osin tukea Kanadalta, Autralialta, Argentiinalta, Kamerunilta, Guinealta, Etelä-Afrikalta, vähiten kehittyneiden maiden ryhmältä, Senegalilta ja Intialta.

USA:n mukaan puuvillamarkkinoiden vääristymät eivät johdu vain tukiaisista, vaan esimerkiksi synteettisiä kuituja tukevasta politiikasta tai jalostettujen tuotteiden korkeista tulleista. USA ehdotti, että ongelmaan reagoitaisiin koko tuotantoketjun suhteen, mm. tukien, tulliesteiden ja synteettisten kuitujen osalta.

EU sanoi sen puuvillan tuotannon ja viennin olevan liian vähäistä vaikuttaakseen maailmanmarkkinahintoihin. EU ilmoitti tukevansa esityksen kaupallisia kohtia ja olevansa motivoitunut ratkaisun löytämiseen. Puheenjohtaja Derbez ilmoitti keskustelun jatkuvan epävirallisissa keskusteluissa.

Tarkemmin puuvillakiistasta Kepa ja WTO

Uudet aiheet eivät houkuta

Eräs EU:n fanaattisimmin ajamista teemoista Cancúnissa ovat nk. uudet aiheet tai Singapore-aiheet: investoinnit, kilpailupolitiikka, julkisten hankintojen avoimuus sekä kaupan helpottaminen. Singapore-aiheet nimitys on peräisin vuodelta 1996, jolloin Singaporen ministerikokouksessa esitettiin ensi kerran neuvotteluja näistä uusista aloista.

Kehitysmaiden enemmistö kuitenkin vastustaa neuvotteluja uusista aiheista. Dohan ministerikokouksessa syntyi päätös, että Cancúnin kokouksessa sovitaan mahdollisten neuvottelujen aloittamisesta ja neuvottelumuodoista "eksplisiittisellä konsensuksella". Kaikkien jäsenmaiden on siis erikseen ilmoitettava suostuvansa neuvottelujen aloittamiseen, muussa tapauksessa minkäänlaisia neuvotteluja ei voida käydä.

EU:n komissio nimeää jatkuvasti WTO-tavoitteikseen kehityksen ja kestävän kaupan. Komissio puhuu "Dohan kehitysagendasta" ja on viime aikoina viitannut myös investointineuvotteluihin osana kehityspolitiikkaa. Todellisuudessa ei kuitenkaan ole näyttöä siitä, että WTO-sopimus esitetyistä neljästä aiheesta, erityisesti investoinneista, edistäisi köyhimpien ja syrjäytyneimpien maiden asemaa, puhumattakaan siitä, että ne olisivat "suurimpia hyötyjiä".

Varmistaakseen esityksensä läpimenon ja saadakseen kehitysmaat hyväksymään neuvottelut 'uusista aiheista', komissio on liittänyt sen oman, yhteisen maatalouspolitiikkansa uudistusprosessiin. Itse asiassa EU:n tämänhetkinen maataloutta koskeva esitys WTO:ssa ei todellisuudessa edellyttäisi unionia tekemään juurikaan enemmän kuin se tällä hetkellä tekee.

WTO-sopimus investoinneista ja kilpailusta lisäisi myös suurten agri-bisinesyritysten oikeuksia heikentää edelleen maailman pienviljelijöiden ja maaseudun asukkaiden asemaa.

Maailman suurin ammattiyhdistysten liitto ICFTU on kannanotossaan vaatineet investoijille sitovia sääntöjä, jotka ovat linjassa työjärjestö ILO:n sopimusten kanssa. ICFTU:n mukaan mahdollisen monenkeskisen investointisopimuksen sääntöjen tulee sallia valtioiden oikeus säädellä mm. investointeja.

Kehitysmaarintama vahvistuu

Seattlen ministerikokous 1999 muistetaan edelleen monenkeskisen kauppajärjestelmän häpeäpilkkuna. Neuvottelut kaatuivat sekä järjestelmän sisäiseen että kansalaisjärjestöjen ja ammattiyhdistysliikkeen vastustukseen. EU oli sisäisesti hajanainen, USA valmistautui presidentinvaaleihin eivätkä kehitysmaat toimineet riittävästi toistensa tukena. Viimeinen naula arkkuun oli Afrikan maiden yhteistyöjärjestön OAU:n ilmoitus, etteivät he aio hyväksyä minkäänlaista loppuasiakirjaa, koska neuvottelumenettelyt ovat niin epädemokraattisia.

Cancúniin valmistautuessa on moneen otteeseen todettu, että kehitysmaarintama on vahvempi kuin aikaisemmin. Tärkeä rooli lienee jälleen kerran Intialla, joka Dohan ministerikokouksessa 2001 vastusti loppuun saakka uuden kauppaneuvottelukierroksen aloittamista. Intian ansiosta Dohan loppuasiakirjaan kirjattiin uusien aiheiden neuvottelujen osalta, että jokaisen maan on ilmoitettava hyväksyvänsä neuvottelujen modaliteetit - eli miten neuvottelut järjestetään- ennen kuin neuvottelut voidaan aloittaa.

Kesäkuussa Intia ja Kiina ilmoittivat aikovansa toimia yhdessä tukeakseen kehitysmaiden kantoja WTO:ssa. Eräs tärkeä pyrkimys on erityisten suojalausekkeiden asettaminen kehitysmaiden maataloudelle. Muita yhteistyöalueita ovat investointipolitiikka sekä riitojenratkaisumenettely. Maiden yhteenlaskettu väestö on lähes kolmasosa maailman väestöstä.

Kasnsalaisjärjestöjen osallistuminen

Kansainvälinen kauppakamari on moneen otteeseen antanut Kansalaisjärjestöistä avajaisiin saattoivat osallistua vain erillisen kortin ajoissa hakeneet. Sisäänpääsy edellytti turvatarkastuksia. WTO:n pääjohtaja Supachai Panitschpakdin aikana kolmenkymmenen hengen kansalaisjärjestöedustajan ryhmä järjesti salissa 15 minuuttia kestäneen mielenosoituksen. Ryhmässä oli mukana mm. kansalaisjärjestöaktivisti Waldon Bello. Ryhmä vaati WTO:lta avoimuutta ja demokratiaa.

Puolenpäivän maissa kokouspaikan ulkopuolella marssivat meksikolaiset maatyöläiset Via Campesina-liikkeen järjestämässä marssissa. Mukana oli myös kansalaisjärjestöjen edustajia. Marssijat vaativat lukuisia asioita WTO:n lakkauttamisesta vähemmistöjen oikeudenmukaisempaan kohteluun. Helteisellä marssilla oli ennakoitua vähemmän osallistujia, noin 4-5.000.

Liike-elämän osallistuminen

Kansainvälinen kauppakamari on moneen otteeseen antanut Cancúnin ministerikokousta koskevia lausuntoja. Toukokuussa suurimpien teollisuusmaiden G8-ryhmä kokoontui Ranskassa, ja ICC:llä oli myös oma viestinsä kokoukselle.

ICC:n lausunnossa toivottiin G8-maita mm. pitämään kiinni yritysvastuualoitteiden vapaaehtoisuudesta ja toimimaan yhteistyössä liike-elämän kanssa varmistaakseen, että turvallisuustoimenpiteet ovat taloudellisesti tehokkaita eiväkä rajoita kansainvälistä kauppaa.

Eurooppalaiset elinkeinoelämän lobbausjärjestöt ovat osallistuneet ahkerasti EU:n neuvottelukannan muodostumiseen. Lopputulos näyttää siltä, että ne ovat enemmän vastuussa EU:n WTO-politiikasta kuin EU:n jäsenmaat, joiden rooli on kutistumassa yhä enemmän sopimusten ratifiointiin.

Parlamentaarikoille järjestetään Cancúnissa aikaan oma konferenssi WTO:n kokouksen rinnalle, mutta kansanedustajien rooli valtioiden WTO-delegaatioissa ei ole kansalaisjärjestöjen edustajia kummempi.

Ministerikokouksiin rekisteröidään joka vuosi useita satoja "kansalaisyhteiskunnan edustajia" (NGO, valtiosta riippumaton järjestö, kattaa kansalaisjärjestöjen lisäksi myös ammattiyhdistysliikkeen sekä liike-elämän lobbausjärjestöt).

Tälläkin kertaa ministerikokoukseen on rekisteröity 966 järjestöä NGO-nimikkeellä. Näistä noin kolmasosa on erilaisia lobbausjärjestöjä sekä tutkimuslaitoksia. Iso osa on maatalousalan etujärjestöjä, varsinkin USA:sta, Kanadasta ja Ranskasta. Mukana ovat mm. Canadian Broiler Hatching Egg Marketing Agency, Consensus Building Institute (USA), Friends of the GATS (Sveitsi) sekä Minority Business Roundtable (USA). Lisäksi EU:n, USA:n ja Japanin merkittävimmät palvelualojen - ja elinkeinoelämän lobbausjärjestöt kuten UNICE ja CSI (yritysmaailma ja WTO) sekä useiden maiden kansainvälisen kauppakamarin paikallinen byroo.

Anastasia Laitila

Lähteet: WTO:n lehdistötiedote: Summary of 10 September 2003; Conference kicks off with 'facilitators' named and cotton debated

Merja Leskisen raportit Cancunista

Cancun-uutisointia 12.05. 2003

Cancun-uutisointia 04.04. 2003

Cancun-uutisointia 18.10. 2002

11.09.2003