vaihtoehdot

• Trade, Environment and Sustainability Programme
  

Tobinin vero

Yhdysvaltalainen taloustieteilijä ja nobelisti James Tobin ehdotti valuutansiirtoveroa ensi kertaa luennoillaan Princetonin yliopistossa 1972. Tobinin idea on yksinkertainen: yli rajojen tapahtuvista rahansiirroista perittäisiin pieni, alle prosentin suuruinen valuutansiirtovero. Vero hillitsisi erityisesti lyhytaikaisia spekulatiivisia pääomaliikkeitä, mutta ei haittaisi pitkäaikaisia sijoituksia.

Tobinin perustelu valuutansiirtoverolle oli ensisijaisesti rahapolitiikan vaikutusmahdollisuuksien säilyttäminen. Suhteellisen veron periminen kaikista valuuttasiirroista aiheuttaisi lisäkustannuksia valuutan ostajille ja myyjille, mikä vaikuttaisi kaupankäyjien tuotto-odotuksiin. Vero nostaisi ulkomaisen sijoituksen tuottovaatimusta sitä enemmän, mitä lyhyemmästä sijoituksesta on kysymys. Vastaavasti vero poistaisi lyhytaikaisen ulkomaisen velan houkuttelevuuden.

Tekemällä lyhytaikaiset, pieniin valuuttojen arvon heilahduksiin perustuvat sijoitukset kannattamattomiksi Tobinin vero vakauttaisi maailman finanssimarkkinoita ja lisäisi hallitusten talouspoliittista riippumattomuutta. Se antaisi kansalliselle rahapolitiikalle liikkumatilaa, hillitsisi liiallista pääomantuontia ja samalla toimisi valuuttakriisien ehkäisijänä hillitsemällä pääomanpakoa.

Suurin syy Tobinin veron tukemiseen on epäilemättä halu välttää jatkuvia rahoitus- ja valuuttakriisejä. Valuuttatransaktioiden verottamisesta syntyvä tuotto on kuitenkin herättänyt ajatuksia mahdollisuudesta puuttua maailman epätasa-arvoon ja epädemokraattisuuteen. Juuri idean yksinkertaisuuden vuoksi monet kansalaisjärjestöt ja puolueetkin ovatkin tarttuneet siihen.

Rahasummaa, joka Tobinin verolla voitaisiin kerätä, voitaisiin käyttää esimerkiksi äärimmäisen köyhyyden poistamiseen kehitysmaista. Jo alle prosentin Tobinin vero voisi tuottaa kymmeniä tai jopa satoja miljardeja dollareita vuodessa. Tämä verokertymä voitaisiin käyttää maailmanyhteisön parhaaksi katsomiin tarkoituksiin. Esimerkiksi YK:n perusbudjetti on kahdeksan miljardia dollaria. Lännen kehitysapu on 50 miljardia dollaria, kehitysmaat maksavat velanhoitokustannuksia 100 miljardia vuodessa. On myös esitetty, että veron avulla kerättyjen rahojen hallinnointia varten perustettaisiin uusi, demokrattisia periaatteita noudattava organisaatio.

Suurin osa kansainvälisestä kaupasta tänä päivänä on valuutan ja arvopaperien kauppaa, jolla ei ole juuri mitään tekemistä perinteisen kaupankäynnin kanssa, jossa tavaroita tuotetaan tai ne vaihtavat omistajaa. Näin ollen myöskään valuutansiirtoverolla ei olisi minkäänlaista vaikutusta tavaroiden ja palveluihin liikkumiseen tai pitkäaikaisiin sijoituksiin.

Tobinin veron vastustajien ainoa perustelu onkin yleensä "se ei ole realistinen". Tutkimuksia ja selvityksiä veron käytäntöönpanosta on tehty puolin ja toisin. Tobin ja hänen seuraajansa lähtivät aikanaan siitä, että veromalli onnistuu vain, jos kaikki keskeiset rahoituskeskukset sekä useimmat muut valtiot tulevat veroratkaisuun mukaan. Nyt sen kannattajat ovat kuitenkin sitä mieltä, että riittäisi että osa läntisistä tellisuusmaista, esimerkiksi euroalue aloittaisi sen käytön. Suomen Valtiovarainministeriö teetti tutkimuksen Tobinin veron mahdollisista hyödyistä. Työryhmä tuli tulokseen, että Tobinin vero ei ole toteuttamiskelpoinen eikä sillä edes olisi haluttuja vaikutuksia. Kehitysyhteistyön palvelukeskus Kepa tuotti aiheesta vastaselvityksen, jonka tulokset olivat hieman toisenlaiset. Selvityksen laatija, professori Heikki Patomäki pitää veroa sekä mahdollisena että hyödyllisenä. Epäilemättä sen käyttöönotossa on paljon teknisiä kompastuskiviä mutta ilman poliittista tahtoa ei niitä edes lähdetä ratkaisemaan.

Ranskan ja Belgian parlamenttit ovat jo hyväksyneet luonnoksen Tobinin verosta. Se ei kuitenkaan astu voimaan ennenkuin myös muut eurooppalaiset valtiot ovat hyväksyneet sen. Saksan hallituksen tilaama selvitys oli vahvasti veron kannalla. Siinä esitteltiin tekijänsä mukaan nimetty kaksitasoinen "Spahnin mallin". Saksan hallituksen mukaan Tobinin veron vastustajien argumentit eivät päde tähän malliin. Myös Kanada on ollut aktiivinen veron puolestapuhuja.

Tobinin verossa ei olekaan kysymys ainoastaan taloustieteellisistä teknisistä seikoista. Kansainvälisen talousjärjestelmän epäoikeudenmukaisuus on yhteiskunnallinen ongelma. Sen ratkaisemiseksi tarvitaan ensisijaisesti poliittista tahtoa: ratkeaako ongelma juuri Tobinin veron avulla, on toisarvoinen kysymys.

Kirsi Salonen

Lähteet:
- Attac FAQ: Mikä on Tobinin vero?

- Heikki Patomäki (1999), Tobinin veron toteutus. Kohti oikeudenmukaisempaa ja demokraattisempaa globaalia taloutta. Like.

-Tobinin vero valuuttatransaktioille- Kohti demokraattisempaa ja tasa-arvoisempaa maailmantaloutta? (1998) Kepan kehityspoliittiset tietolehtiset.

- Valtiovarainministeriö, Selvitys kansainvälisten pääomanliikkeiden vakautta edistävistä toimista. Tutkimukset ja selvitykset 1/2001.

- Heikki Patomäki, Uusi selvitys pääomaliikkeiden seurauksista ja niiden hallinnasta, 17.1.2001

Muita linkkejä:
Emily Wilmott, Steve Tibbot & Andrew Simms, Robin Hood Tax. War on Want- ja New Economic Foundation-järjestöjen raportti

War On Want-järjestön sivuilla on paljon Tobinin vero-tietoutta

Kepan Tobinin vero-sivut: uutisia, keskustelupalsta sekä taustatietoa

Kansainvälinen Attac

05.04.2003