uutisia

Sellumies törmäsi politiikkaan

03.03. 2006

"Riskiarvioissa oli mukana se, että sellutehdas nousee kahden valtion rajajoen rantaan. Silti tehdashankkeiden politisoituminen Argentiinan ja Uruguayn valtioiden väliseksi kiistaksi yllätti", sanoo Timo Piilonen.

Metsä-Botnian liiketoiminnan kehittämisestä vastaava johtaja Timo Piilonen, 52, on sukkuloinut Espoon Tapiolan ja Uruguayn Fray Bentosin välillä kaksi vuotta. Botnian omistajat UPM ja M-real haluavat päästä kiinni vikkelästi kasvavaan, lyhytkuituiseen sellun raaka-aineeseen.

Ensimmäiselle tutkimusmatkalle eukalyptuksen perään Piilonen lähti jo vuonna 2001. "Fray Bentos jäi paikkana mieleen jo tuolla selvityskierroksella, vaikka en minä siitä saanut mitään valtavaa ahaa-elämystä", Piilonen muistelee.

Tehdas nousee aikataulun mukaisesti hiekkakivipohjalle. Poliittinen maaperä sen sijaan teki tepposet. "Tehtaan rakentaminen ei ole pelkkää tekniikkaa, vaan hirveän paljon kaikkea muuta. Selluinsinöörin taitojen lisäksi pitäisi olla myös poliittinen insinööri", Piilonen sanoo.

Valtioiden kiista paisuu

Argentiinan parlamentti antoi viikko sitten tukensa, jotta maan hallitus voi viedä rakentamista koskevan kiistan Haagin kansainväliseen tuomioistuimeen. Kyse on siitä, rikkooko Uruguayn valtio rajavesisopimusta, kun se on antanut luvan kahden sellutehtaan rakentamiselle Uruguay-joen tuntumaan. Toista sellutehdasta rakentaa espanjalainen Ence.

Kiistassa sekoittuvat alue-, ympäristö-, teollisuus- ja puoluepolitiikka. Maataloudesta pitkään eläneessä Uruguayssa ei ole prosessiteollisuutta yhtä pientä öljynjalostamoa lukuunottamatta. Argentiinan puolella on lukuisia tehtaita.

Botnia toimi Uruguayn lainsäädännön mukaan ja teetti tarkat ympäristövaikutusten ja sosioekonomisten vaikutusten selvitykset. Niitä on vielä matkan varrella täydennetty.

Ympäristömielessä uusi tehdas on parempi kuin yksikään suomalainen sellutehdas, ja joen virtaama on kymmenkertainen Vuokseen verrattuna. "Tämä on paisunut kahden valtion väliseksi asiaksi. Valtiot harjoittavat suvereenia ulkopolitiikkaa. Yksityisellä yrityksellä ei voi olla mitään roolia sovittelussa", Piilonen huokaa.

Kiista ei ole vielä hidastanut rakennustöitä, mutta rakennussuunnitelmia on muutettu. Botnia oli neuvotellut argentiinalaisten yritysten kanssa valmiiksi sopimuksia betonielementeistä, mutta yhtiöt vetäytyivät tarjouskisasta.

Piilosen neljäs tehdas

Ennen tilanteen kärjistymistä Piilonen ja hänen tiiminsä järjestivät erilaisia tiedotus- ja kyselytilaisuuksia molemmin puolin jokea. Avoin tiedonkulku sekä suhteiden luonti ja ylläpito ovat toimineet hyvin Uruguayssa. Tilaisuuksiin osallistuneiden kesken arvottiin muutama matka Suomeen.

Argentiinassa on ollut hyvin vaikea saada asiatietoa läpi.

Uruguayn sellutehdas on Piilosen uran neljäs suuri selluhanke, joten hän ei ole mikään kirkasotsainen teoreetikko. Takana ovat Äänekosken tehtaan kuitulinja, Imatran sellutehtaiden laaja uudistus ja Metsä-Rauman tehdas.

Piilosella on kotimaassa osallistuvan, keskustelevan ja uudistavan johtajan maine. Hän on vastannut myös tuotannosta tai koko tehtaasta, kun hankkeet on saatu valmiiksi. Mikään äkkiväärä projektijyrä Piilonen ei siis ole.

"Kun ajaa tehdasta muutaman vuoden, mahdolliset ongelmat tai erityisen onnistuneet ratkaisut tulevat esiin. Vasta silloin oppii, mitä projektissa on tehty oikein ja mitä väärin", Piilonen kuvaa.

Botnian harras toive on saada kiista ratkaistua pian. Piilonen tosin uskoo, että tehtaan rankimmat vastustajat muuttavat kantojaan vasta vuosikymmenen lopulla. Tehtaan on määrä käynnistyä heinä-syyskuussa ensi vuonna.

Kulttuurin oppii paikalla

Latinalaista kulttuuria ja byrokratiaa Piilonen alkoi opiskella vasta, kun hän aloitti sellutehtaalle sopivan paikkakunnan etsinnät. "Kohtasin kulttuurin ja toimintatavat kantapään kautta. En oikein tiedä, voiko niitä opiskellakaan etukäteen", hän sanoo.

Uruguayssa on Piilosen mielestä helppo toimia suomalaisena. Latinokulttuuri on suomalaista värikkäämpi, mutta molempien maiden pieni koko luo samankaltaisuutta. "Henkinen yhteys on helppo löytää", Piilonen sanoo.

Lisäksi lainsäädäntö on selkeää. Naapurimaissa pakkaa sekoittavat osavaltiot, joilla on omia vero- ja ympäristölakeja ja käytäntöjä.

Argentiinaan tai Brasiliaan on suomalaisten ja muiden ulkopuolelta tulevien yritysten hankalampaa työntyä kuin Uruguayhin. "Argentiinassa ja Brasiliassa paikalliset yritykset ja valtion pankit ovat vahvoja. Uudelle toimijalle sisäänmeno on vaikeaa", Piilonen sanoo.

Tammikuun alussa Piilonen asettui Uruguayn pääkaupunkiin Montevideoon. Kesäkuussa - siis sikäläisittäin talvella - on edessä muutto tehdaspaikkakunnalle Fray Bentosiin. Silloin alkavat laitteiden asennustyöt.

Työmaalla on enimmillään rakennusväkeä 5 000 henkilöä, joista valtaosa on paikallisia. Kun maasta puuttuu teollinen perinne, yhtiö joutuu järjestämään laajaa ammatillista koulutusta. Esimerkiksi hitsaajat saavat opin Agan järjestämillä kursseilla.

"Paikallisen väen kouluttaminen on poliittisesti hyvin tärkeää. Tehtaalle tulee 300 pysyvää työpaikkaa, mutta yhteensä käyvä tehdas työllistää verkossaan 5 000 ihmistä. Botnia on jo nyt Uruguayn suurin yksityinen työnantaja", Piilonen kertoo.

Esimieskunnan laaja koulutus alkaa parin viikon kuluttua. Tehtaan työntekijät oppivat työssä tuplaorganisaatiossa - uruguaylaisen kollegan tukena on aluksi suomalaisia. Koulutuksessa ovat ensi kertaa käytössä myös tietokonesimulaattorit.

Golfia ja grillausta

Timo Piilosen työpäivät ovat 11-12-tuntisia. Suomessa hän pistäytyy muutaman kerran vuodessa.

Piilosen suomalainen tiimi on sekoitus kahdeksan kotimaisen sellutehtaan ja kolmen paperitehtaan osaajista. Jokaisella tehtaalla on tunnetusti oma toimintakulttuurinsa, joten hanke toimii suomalaisen metsäteollisuuden sulatusuunina.

"Avainasia tällaisen valtavan hankkeen onnistumiselle on löytää hyvä porukka ja sitten luoda hyvä henki. Viisivuotinen hanke vaatii vahvaa sitoutumista. Tekninen kokemus ei auta, jos ei ole todellista halua osallistua projektiin."

Fray Bentos muistuttaa suomalaista pikkukaupunkia. 20 000 asukkaan kaupunki ylpeilee 9-reikäisellä golfkentällä, jonka on suunnitellut legendaarinen Alister MacKenzie.

Silloin tällöin Piilonen metsästää. Tarjolla on lintuja, villisikoja ja kauriita. Lisää grillausseuraa Piilonen saa kesällä, kun Riitta-puoliso muuttaa paikalle.

Ruohoarolle istutetut eukalyptukset päätyvät puuplantaaseilta sellukattilan kautta Eurooppaan ja Kiinaan. Kuljetuksia varten Botnia ja sen kumppanit rakentavat syvänmeren satamaa.

Samasta satamasta kulkevat Pohjoismaihin sitrushedelmät. Mandariinit ovat kulkeneet K-kauppaan ilman poliittisia rettelöitä.

Ensi kertaa ulkomailla

Metsä-Botnian tuleva sellutehdas Uruguayssa murtaa toimialan perinteitä monella tapaa.
- Botnia rakentaa ensi kertaa Euroopan ulkopuolelle.
- Lähes miljardin euron hanke on suurin suomalainen yksityinen teollinen investointi ulkomaille. Se on myös Uruguayn historian suurin teollinen investointi.
- Yhtiö ostaa kaikki päälaitteet Andritzilta. Yleensä laitetoimitukset on pilkottu pienempiin osiin. Suuri osa laitteista valmistetaan Suomessa.
- Tehtaan detaljisuunnittelusta vastaa Jaakko Pöyry. Tämäkin työ on aiemmin jaettu useille yrityksille.
- Kemira rakentaa valkaisukemikaalitehtaan sellutehtaan kylkeen. Andritz hoitaa sellutehtaan kunnossapidon. Uudessa toimintamallissa Metsä-Botnia keskittyy vain selluntekoon.

Lähde: Seija Holtari, TALOUSELÄMÄ

03.03.2006