uutisia

Inhimillisen kehityksen raportti 2003:

Tarvitaan vain poliittista tahtoa

9.7. 2003

UNDP:n Inhmillisen kehityksen raportin lehdistötilaisuudessa oli toiveikas tunnelma. Kolmastoista kehitysraportti tarjoaa keinot YK:n Vuosituhattavoitteisiin pääsemiseksi. Enää kaivataan vain poliittista tahtoa.

YK:n Vuosituhatkokouksessa asetetut Vuosituhattavoitteet tähtäävät köyhyyden poistamiseen vuoteen 2015 mennessä. Köyhyys on globaali ongelma ja köyhien vaurastuttaminen yhtälailla pohjoisen ja etelän hallitusten vastuulla. Köyhyyden kitkeminen edellyttääkin ainutlaatuista kumppanuutta Pohjoisen ja Etelän välillä, sillä ilman rikkaiden maiden apua kehitysmaat eivät voi kehittyä, eivätkä rikkaat maat porskuttaa välinpitämättöminä kehitysmaiden ongelmista. "Kysymys ei ole hyväntekeväisyydestä. Sairaudet, hurrikaanit, kuivuudet ja sodat eivät kunnioita valtioiden rajoja. Vastuu on yhteinen maailmassa, jonka osat ovat yhä riippuvaisempia toisistaan.", varoittaa raporttityöryhmää johtanut Sakiko Fukuda-Parr.

Vuosituhattavoitteista seitsemän ensimmäistä koskevat erityisesti kehitysmaita. Viimeinen vuosituhattavoite listaa teollisuusmaiden velvollisuuksia kehityskysymyksissä. Keskustelua on käyty runsaasti siitä, saavuttavatko kehitysmaat asetetut tavoitteet vai eivät. Inhimillisen kehityksen raportti 2003 vaatii, että myös teollisuusmaiden pitää raportoida edistyksestään kahdeksannessa tavoitteessa. "Vuosituhattavoitteet tarjoavat sovittuja, määrällisiä päämääriä, joiden edistymisestä valtiot ovat tilivelvollisia. Tavoitteita tarvitaan, jotta kehitystä kyetään arvioimaan ja valtiot voidaan sitouttaa kehitystalkoisiin", muistuttaa raporttityöryhmäläinen Turhan Saleh.

Inhimillisen kehityksen raportin nimeämistä prioriteettimaista valtaosa sijaitsee Afrikassa. Köyhyyden puolittamisen tavoite vaikuttaa Afrikan osalta kaukaiselta. Köyhien määrän puoliintuminen tapahtuu nykyisellä vauhdilla maanosassa vasta vuonna 2147. Turhan Saleh kuitenkin muistuttaa, että nopeakin edistys on mahdollista. "Afrikassa on tapahtunut myös myönteisiä muutoksia. Kouluakäyvien lasten määrä kaksinkertaistui Botswanassa vuosina 1970-1985. Etelä-Afrikassa puhdasta vettä saa nyt kahdeksan miljoonaa ihmistä enemmän kuin vuonna 1994." Tärkeää on myös maiden sisäisten elintasoerojen tasoittaminen. Esimerkiksi Kiinan sisämaaalueet laahaavat rannikkoalueidenjäljessä kehityksessä, vaikka koko maa on vaurastunut huimaa vauhtia.

Maailmantalous mallilleen

Maailman maiden olisi ryhdyttävä oikomaan rakenteellisia esteitä, jotka vaikeuttavat joidenkin maiden ja alueiden nousemista köyhyydestä. Kestämättömän velkataakan keventäminen, kehitysmaiden talouksia haittaavien epäreilujen kaupanesteiden poistaminen, kehitysavun korottaminen sekä tieteen ja teknologian valjastaminen kehitysongelmien ratkaisuun ovat vinoumia, jotka vaativat muutoksia rikkaiden maiden politiikassa. "Sinällään esitetyt ratkaisut kehitysongelmiin eivät ole uusia. Raportin nimeämät ongelmat ja prioriteetit ovat kuitenkin tärkeitä.

Vuosituhattavoitteiden vaatima poliittinen tahto saattaa olla liian heikko maailmankaupan vääristymien korjaamiseen." KEPAn Folke Sundman näpäyttää. "Vuosituhattavoitteet pitää kytkeä muuhunkin kuin kehityspolitiikkaan. On mielenkiintoista seurata, pysyvätkö ne mielessä esimerkiksi WTO-neuvotteluissa Cancunissa."

"Nykyisellään harjoitettu maailmankauppa ei toimi kehitysmaissa. Köyhiä maita syrjivät tariffit, kiintiöt ja tukiaiset, joilla länsimaat suojaavat tuotantoaan, vääristävät maataloustuotteiden kauppaa ja maatalouteen sijoittamista kehitysmaissa. EU-maassa laiduntava lypsylehmä saa tukiaisina enemmän kuin keskimääräinen Saharan eteläpuolella elävä afrikkalainen tuloina", Turhan Saleh moittii.

Eri politiikan lohkojen integroiminen on tärkeää, jotta kaupasta tulisi reilua myös kehitysmaiden kannalta. Ulkoasiainministeriön Hannu Kyröläisen mukaan yhdistetyt ulkomaankauppa- ja kehitysministerin salkut ovat askel tähän suuntaan. "Suomen kehitysyhteistyötä arvioidaan parhaillaan Vuosituhattavoitteiden näkökulmasta. Kehitysavun antajamaana Suomen on kiinnitettävä erityistä huomiota globaaliin kumppanuuteen ja yhteistyöhön köyhien maiden kanssa", Kyröläinen muistuttaa. Mikäli rikkaat maat eivät hoida omaa osaansa, köyhät eivät pysty hoitamaan omaansa. Ja siihen tarvitaan vain, niin, poliittista tahtoa.

Paula Sallinen

09.07. 2003