wto & maatalous

WTO:n maataloussopimus (Agreement on Agriculture, AoA) neuvoteltiin ja hyväksyttiin WTO:n Uruguayn neuvottelukierroksella. Periaatteessa sen on tarkoitus saada aikaiseksi markkinoille suuntautunut maatalousjärjestelmä.

AoA keskittyy lähinnä ruoan tuotantoa koskeviin kauppanäkökohtiin ja jättää muut maatalouden olennaisuudet huomiotta. Maataloudella on huomattavat vaikutukset ruokaturvaan, ympäristönsuojeluun ja maaseudun sosiaaliseen ja taloudelliseen kehitykseen. Tästä huolimatta WTO on pelkkää markkinoiden itsesääntelyä painottaessaan voimistanut sellaista maailmanlaajuista maataloustuotteiden kauppaa, joka edellyttää laajamittaista teollista maataloutta - pienimuotoisen ja kestävän luomuviljelyn kustannuksella. Seurauksena nykyisestä maatalouskaupan vapauttamisesta ovat olleet ruokaturvan heikentyminen, nälän lisääntyminen, kasvava maan autioituminen, ruoan laadun huonontuminen, luonnon monimuotoisuuden vähentyminen, ympäristön tuhoutuminen ja tuotannon keskittyminen muutamien suurtuottajien käsiin.

Ruokaturvaa, ympäristönsuojelutavoitteita, sosio-ekonomisia mahdollisuuksia [viability] eikä maaseudun kehitystä voida saavuttaa purkamalla kaikki maatalouskauppaan liittyvä sääntely. Eri mailla on erilaisia maatalouteen liittyviä tavoitteita. Ne saattavat esimerkiksi olla ruoan nettotuojia tai -viejiä, jolloin niillä on erilaiset markkinahintaintressit. Tai vaihtoehtoisesti ne voivat haluta kaupan rajoittamista edistääkseen ruokaturvaa ja/tai maaseudun kehitystä. Edelleen, joissakin maissa maatalouden osuus on hyvin pieni, kun taas toisissa varsin suuri tai se on jopa tärkein talouden ala. WTO:n vain markkinoilla tapahtuvaa sääntelyä painottava lähestymistapa on liian kapea. Se ei kykene vastaamaan näihin erilaisiin tarpeisiin.

Uruguayn kierroksen maataloussopimuksen kielteisiä vaikutuksia

Ympäristön tuhoutuminen
Monissa maissa maata käytetään eniten maatalouden tarkoituksiin. Maatalouteen liittyvät toiminnot ovat vuosisatojen kuluessa synnyttäneet ainutlaatuisia maisemia, joissa on runsaasti puoliksi luonnontilassa olevia elinympäristöjä ja maataloudesta riippuvaisia lajeja. Sekä maatalouden tehostuminen että maaseudun autioituminen voivat vahingoittaa maatalousmaan merkittäviä kulttuuri- ja luonnonarvoja. Markkinakeskeisyyttä korostamalla maataloussopimus edistää fossiilisista polttoaineista ja kemikaaleista riippuvaisten suurtilojen syntyä, mikä uhkaa luonnon ja maisemien monimuotoisuutta.

Pientuottaja maksaa viulut
WTO:n maataloussopimus edistää Pohjoisen maataloustuotteiden pääsyä Etelän markkinoille ja suosii Pohjoisia ylikansallisia maatalousyhtiöitä. Sillä on erityisen voimakas vaikutus kehitysmaiden viljelijöihin ja alkuperäiskansoihin, jotka eivät kykene kilpailemaan teollisesti tuotettujen satojen kanssa, jotka polkumyydään heidän kotimaidensa markkinoilla vientitukien turvin.

Sama pätee Pohjoisen työvoimavaltaisten pientilojen omistajiin. Tämän lisäksi useat viljelijät menettävät tuotantokapasiteettiaan ja hallintaa sukupolvien kuluessa kehitettyihin lajikkeisiinsa. Tämä johtuu ylikansallisten yhtiöiden kasvavasta voimasta ja TRIPS-sopimuksen vaikutuksesta patentteihin (esim. siemenet).

Lyhyesti sanottuna useat tilat sekä Pohjoisessa että Etelässä autioituvat tai tuhoutuvat suurimittaisen ja teollisen vientituotannon jalkoihin. Pienten ja keskisuurten viljelijöiden näkökulmasta maatalous on kriisissä.

Ruoka on perusoikeus
Ihmiset kaikkialla maailmassa ovat syvästi huolissaan ruoan laadusta, jota maatalousteollisuus (agribisnes) tuottaa, ja myös omien maaseutuyhteisöjensä hyvinvoinnista. Maatalouden etenevä teollistaminen yhdistettynä WTO:n sääntöihin standardeista vaikuttaa valtavasti ruoalle asetettaviin vaatimuksiin ja siten kuluttajien huolen kasvuun. Nykyiset WTO:n säännöt käyvät varovaisuusperiaatteen ylitse, ja ylikansalliset yhtiöt vaikuttavat merkittävällä tavalla Codex Alimentariukseen, ruokastandardeja säätävään organisaatioon. WTO:n päätös, joka tuomitsi EU:n tuontikiellon hormonilihalle, on selkeä esimerkki siitä, miten WTO voi kumota kansallisten hallintojen päätökset varovaisuusperiaatteen soveltamisesta.

Maataloutta koskevien kaupan sääntöjen ei pitäisi käydä muiden tärkeiden asioiden, kuten ruokaturvan, ruokaomavaraisuuden, maaseudun taloudellisen kehityksen ja ympäristönsuojelun ylitse, ja niiden pitäisi sallia kehitysmaiden erityiskohtelu. Kaiken kaikkiaan maataloutta on käsiteltävänä erikseen.

Ote julkaisusta "agriculture rural environment sustainability in europe", jonka ovat tuottaneet ProNatura ja Friends of the Earth Europe.

Lisätietoja WTO:n maatalousneuvotteluista löytyy myös näiltä sivuilta

22.04.2002