|
naiset&globalisaatio
Uusliberalistisella talouspolitiikalla on laajamittaisia
vaikutuksia koko yhteiskuntaan, mutta varsinkin naisiin.
Naisilla on maailmanlaajuisesti erilainen asema ja erilaiset
mahdollisuudet kuin miehillä. Uusliberalistisen
talouspolitiikan toteuttaminen on kasvattanut naisten
ja miesten poliittisen ja sosiaalisen aseman eroja.
Kaikkein köyhimmistä, alle dollarilla päivässä
elävistä jopa 70% on naisia, useat yksinhuoltajia.
Talouden globalisaation aiheuttama lisääntyvä
köyhyys ja demokratian puute heikentävät
ihmisten mahdollisuuksia tyydyttää perustarpeensa,
ja suhteellisesti eniten tästä kärsivät
nimenomaan naiset. Kun perheessä on vähän
rahaa, naisten tarpeista tingitään. Kun ruokaa
on vain vähän, naiset ja tytöt syövät
vähemmän. Perheen ruoanhankinta, perheen ylläpito
ja tukeminen - kaikki tämä on nimenomaan naisten
työtä.
BKT ei mittaa inhimillistä kehitystä
Naisten työmäärä on keskimäärin
20% suurempi kuin miesten: teollisuusmaissa noin 7-28%,
Etelän maissa noin 20%. Japanilaisen tutkimuksen
mukaan palkaton työ muodostaa 15-23% BKT:sta, ja
käytännössä täysin naisten
harteilla.
Toisaalta on muistettava myös, ettei bruttokansantuotteen
kasvulla voida mitata esimerkiksi elämänlaatua,
köyhyyden vähenemistä, sosiaalista tai
inhimillistä kehitystä tai ympäristön
laatua. Jopa rikollisuus voi näkyä BKT:n kasvuna,
esimerkiksi pahoinpitely ja raiskaustapauksissa lisääntyneenä
lääkärihoidon tarpeena.
Bruttokansantuotteessa näkyvän talouskasvun
edistäminen tarkoittaa myös sitä, että
ympäristö ja naisten elämänmuoto
jätetään huomiotta. Markkina-arvoon keskittyminen
johtaa siihen, että suurin osa naisten työstä
ja kotimaisesta tuotannosta "katoaa": omavaraisuus
on taloudellista tehottomuutta, sillä se ei tuota
markkinoille. Hallitsemattoman tuotantomuotojen muutoksen
ja kasvun aiheuttamat ekologiset katastrofit lisäävät
sekä palkallisen että palkattoman työn
määrää.
Työvoiman naisistuminen
Työvoimavaltainen teollisuus on kieltämättä
luonut naisille työpaikkoja, mutta nämä
työpaikat ovat hyvin epävarmoja ja matalapalkkaisia.
Suuret ylikansalliset yhtiöt ovat halukkaasti siirtäneet
tuotantoaan halvan työvoiman maihin, myös
halvasta maasta vielä halvempaan. Naiset ovat suosittua
työvoimaa, koska he suostuvat työskentelemään
matalilla palkoilla ja huonoissakin olosuhteissa. Vientituotantoon
suuntautuneessa teollisuudessa ylivoimaisesti suurin
osa työntekijöistä on naisia.
Työvoimavaltainen tuotanto on aina ja kaikkialla
ollut naisvaltaista tuotantoa. Tyypillistä naisteollisuutta
ovat olleet tekstiilien, nahkan ja elintarvikkeiden
käsittely, lelutuotanto, elektroniikan ja lääkkeiden
tuotanto sekä jotkut työpaikat kemikaalien,
kumin- ja metallintuotannossa.
Kaakkois-Aasian talouskasvua ovatkin pitkälti
siivittäneet nuoret naiset, jotka työskentelevät
naurettavan pienellä palkalla ja jotka voidaan
erottaa heidän mentyään naimisiin tai
tultuaan raskaaksi. Monilla naisilla ei ole kuin muutaman
vuoden peruskoulutus, eikä yrityksillä ole
halua sijoittaa työntekijöidensä kouluttamiseen.
Maissa, joiden vienti ja talous ovat kasvaneet rajuimmin
vuodesta 1970 vuoteen 1990, on naisten osuus työvoimasta
kasvanut jyrkästi. Vientiin painottunut tuotanto
ja kaupan vapauttaminen ovat lisänneet työvoiman
naisistumista. Naisten työpaikkojen kasvu maailmanlaajuisilla
markkinoilla on kuitenkin tapahtunut paikallisen tuotannon
kustannuksella. Syntyneet työpaikat ovat matalapalkkaisia,
työolosuhteet ovat huonot, sosiaaliturvaa ei ole,
työntekijöiden oikeusturva on heikko eikä
työ turvaa elintasoa. Kun työntekijöitä
irtisanotaan, naiset saavat lähteä ensimmäisinä.
Naiset suhteellisena etuna
Tuotannon siirtämisellä halvan työvoiman
maihin on ollut musertavia vaikutuksia myös Pohjoisessa.
Saksassa yli 80% vaateteollisuuden tuotteista on peräisin
ulkomailta, lähes puolet Etelän maissa. Kolikon
toisena puolena esimerkiksi Bengalin kutojat eivät
enää tuota Bangladeshin markkinoille.
Saksan vaate- ja tekstiiliteollisuus onkin hiljaa näivettymässä
kuoliaaksi. Vuonna 1970 oli DDR:n tekstiiliteollisuuden
palveluksessa oli 900 000 henkilöä, pääosin
naisia. Vuoteen 1995 mennessä 70% näistä
työpaikoista oli kadonnut. Saksojen yhdistyttyä
entisen Itä-Saksan alueella tekstiilialan 320 000
työpaikasta oli säilynyt vain 24 000, ja 1990-luvun
kuluessa alalta katosi vielä 23 800 työpaikkaa.
Ompelijoiden tuntipalkka on nykyään teollisuuden
huonoimpia.
Suurin syy näin mittavaan työpaikkojen menetykseen
on tietenkin automaatio ja infrastruktuurin muutos.
Toiseksi suurin syy on halpa työvoima ulkomailla.
Kansainvälinen kilpailukyky on turvattava millä
keinoin hyvänsä. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että "voittaja"
on se, joka tekee työn halvimmalla. Thai Underwear
-yhtiö tuottaa miesten alushousuja, jotka Euroopassa,
Japanissa tai Yhdysvalloissa maksavat 1,25 dollaria.
Kiinalaiset yritykset valmistavat samaan hintaan tusinan
samoja alushousuja - korealaiset, taiwanilaiset ja thaimaalaiset
naiset jäävät siis ilman työtä.
Anastasia Laitila
Lisää aiheesta mm:
European
Women's Lobby
01.07.2003
|
