|
kirja-arvostelut
Vandana Shiva:
Voiko tietoa omistaa - patentit
kehitysmaiden uhkana
Intialaisen Vandana Shivan uusin kirjasuomennos käsittelee
tekijänoikeuksia, patenttilainsäädäntöä ja TRIPS-sopimusta –
kuulostaa ensi alkuun kovin etäiseltä. Monille Intian ja
muiden kehitysmaiden köyhille ne ovat kuitenkin taloudellista
ja kulttuurista arkipäivää. Kirjassa Shiva käy läpi patenttien
historiaa, niihin liittyviä myyttejä ja tämänhetkistä
merkitystä kehitysmaille. Se onkin hyvä perusteos kaikille
immateriaalioikeuksista ja patenteista kiinnostuneille.
Elämä keksintönä
Keskustelu patenteista alkoi Shivan mukaan 1980-luvulla,
kun USA:n korkein oikeus päätti käsitellä elämää keksintönä
antaessaan maan patenttitoimistolle oikeuden myöntää
patentteja elämälle. USA teki myös aloitteen patentti- ja
immateriaalioikeuksien käsittelemisestä kansainvälisissä
kauppaneuvotteluissa.
Maailman kauppajärjestön tekijänoikeuksia käsittelevä
TRIPS-sopimus muutti USA:n patenttilainsäädännön kansainväliseksi
käytännöksi. Nykyisin suuryrityksillä, tutkimuslaitoksilla ja
hallituksilla on kiire saada patentteja alkuperäiskansojen
perimätiedolle, kasveille, eläimille, geeneille ja jopa
ihmissoluille. Ihmisiltä riistetään paitsi oikeus sukupolvia
vanhaan tietämykseen, myös perimäänsä kulttuuriin.
Biopiratismia
Shivan mukaan patenttikäytäntöä puolustavat argumentit
ovat järjestelmällisesti vääriä. Hän katsoo, että käytössä
oleva patenttilainsäädäntö pikemminkin lisää biopiratismia.
Immateriaalioikeuksien sanotaan olevan välttämättömiä
kasvun ja korkean elintason ylläpitämiseksi markkinataloudessa,
koska ne mahdollistavat tutkimus- ja kehityskulujen takaisin
saamisen. Totuus on kuitenkin päinvastainen, Shiva sanoo.
Immateriaalioikeuksia on käytetty suoraan painostukseen
ja etulyöntiaseman säilyttämiseen. Sijoitusten tuotolla
ja immateriaalioikeuksilla ei näyttäisi olevan sidosta,
kuten ei myöskään tutkimussijoitusten ja talouskasvun
välillä. Kaiken lisäksi investoinnit ja patentit keskittyvät
vahvasti, ja hyödyttävät suoraan varsin kapeaa yritysrypästä.
Patentit antavat haltijalleen yksinoikeuden keksintöön.
Patentin omistaja voi kieltää muita käyttämästä esim.
patentoitua siementä, kasvia tai eläintä – vaikka elävien
organismien perusominaisuuksiin kuuluu kyky monistaa itse
itsensä. Maanviljelijät ovat myös kautta aikojen säästäneet
siemenviljaa ja siitoseläimiä, sekä lääkinneet itsensä
paikallisilla kasveilla. Elämän patentointi poistaa nämäkin
oikeudet uhaten kokonaisten alkuperäiskulttuurien olemassaoloa.
Patentit ilmentävät länsimaisen sivilisaation ylimielisyyttä.
Jos alkuperäiskansa on hyödyntänyt tietyn kasvin lääkinnällisiä
ominaisuuksia vuosisatoja, ei sitä katsota keksinnöksi. Jos
sitten joku tiedemies eristää kasvista torjunta- tai lääkeaineen,
se on hänen keksintönsä. Kokonaisten sukupolvien työn tulos
heitetään romukoppaan.
Tieto ei ole kauppatavara
Bioetsintä eroaa biopiratismista siinä, että keksintöä
hyödyntävä yritys jakaa osan tuotosta alkuperäisen keksinnön
tekijöiden kanssa. Shivan mukaan tämä ei on vain biopiratismin
jalostettu muoto. Järjestelmä johtaa alkuperäisyhteisön
köyhtymiseen ja rikkoo keksinnön perusideaa – uutuutta ja
keksinnöllisyyttä. Tietoa ei tulisi voida ostaa tai myydä
ollenkaan.
Immateriaalioikeudet ovat pohjimmiltaan markkinoiden
vääristymä, tukiainen ja mahdollisuus monopoliin.
Immateriaalioikeudet edustavatkin uutta imperialismia:
siirtomaavallan ensimmäisessä vaiheessa ryöstettiin
alkuperäiskansojen maat. Nykyään heiltä ryöstetään myös
mielet ja ruumiit, sanoo Vandana Shiva.
Mika-Petri Lauronen
Vandana Shiva: Voiko tietoa omistaa? - Patentit kehitysmaiden uhkana. Vantaa 2003.
Arvostelu on julkaistu myös Maailmankauppalehdessä 01/04
|
