kirja-arvostelut

Christa Wichterich:

Globalisoitu nainen: raportteja epätasa-arvon tulevaisuudesta

Saksalainen naiskysymyksiin perehtynyt sosiologi ja toimittaja Christa Wichterich on kirjoittanut monipuolisen teoksen naisen asemasta globalisoituvassa maailmassa. Perusteellisen taustaselvityksen ansiosta kirja sopii sekä globalisaation lyhyeksi oppimääräksi noviiseille että uusien ajatusten herättäjäksi asiaan enemmän perehtyneille. On sinänsä harmillista, että kirja on suomennettu vasta neljän vuoden kuluttua ilmestymisestä, mutta sanoma ja suurin osa informaatiosta on edelleen ajankohtaista

Talouskasvun moottorit

Globalisoitu nainen on selvitys modernin maailmankylän ja liberaalin kauppapolitiikan häviäjistä ja selviytyjistä - naisista. Monikansallisten suuryritysten alipalkatut liukuhihnatyöläiset seisovat päivästä toiseen tolueeninkäryisissä tehdashalleissa. Työt ovat vaarallisia, yksitoikkoisia ja kuluttavia, ja naiset irtisanotaan heti, kun kone tekee työt heitä halvemmalla. Maalta paremman elämän toivossa tulevat, vähään tyytyvät naiset ovat suuryritysten vakiotyövoimaa ja kehitysmaiden talouskasvun moottoreita. Pienipalkkainen työ vailla sosiaalietuja on huomattavasti parempi vaihtoehto kuin kadulla kerjääminen; kärsimään jäävät kuitenkin ne teollisuusmaiden naiset, joiden työ on liian kalliiksi käyneenä siirretty kehitysmaiden vapaakauppa-alueille.

Toisaalta ammattiliittojen painostuksen myötä Etelä-Korean ja Thaimaan kaltaisten alkuperäisten halpatuontimaiden henkilöstökulut ovat nousseet. Ne ovat vuorostaan häviämässä hintakilpailun seuraavalle sukupolven matalapalkkaparatiiseille, Bangladeshille ja Kiinalle. Wichterich ennustaakin, että kierron seurauksena on lopulta tuotannon täydellinen hajautuminen naisten koteihin, jolloin työn teettäjä säästää niin työtilojen vuokrassa, välinekuluissa kuin palkassakin.

Kotiapulaiset vailla palkkaa

Useissa maissa naiset käyttävät töiltä liikenevän ajan ensin lastensa, sitten vanhempiensa ja lopulta miehensä hoitamiseen, kunnes huomaavat olevansa yksin vailla minkäänlaista eläketurvaa. Sosialismin tasapäistävästä turvallisuudesta kapitalismin itsekeskeisyyteen sysätyt venäläismuorit myyvät lopulta astiansakin metrotunneleissa, sillä vaikka eläkettä maksettaisiinkin, se ei riitä kattamaan elinkustannuksia. Naisten tekemän kotoisen hoivatyön arvoa ei juurikaan välitetä arvioida, vaikka sen poisjääminen loisi huomattavan loven esimerkiksi valtioiden terveydenhuoltobudjettiin.

YK:n kehitysraportissa vuonna 1995 arvioitiin ensimmäisen kerran naisten tekemän palkattoman työn arvo. Määräksi saatiin noin 11 biljoonaa Yhdysvaltain dollaria, lähes puolet maailman arvioidusta kokonaistuotannosta. Wichterichin mukaan naiset suostuvat palkattomaan koti- ja vapaaehtoistyöhön, sillä heidän tähtäimessään ei ole taloudellisen voiton ja kasvun vaan sosiaalisen turvallisuuden ja henkisen hyvinvoinnin maksimointi.

Toivon siemeniä

Naiset kaikkialla maailmassa selviytyvät jokapäiväisen elämän ongelmista vahvojen sosiaalisten ja yhteistyöverkostojensa avulla. Nopeiden tietoliikenneyhteyksien ja halvan matkustamisen ansiosta naisjärjestöjen on yhä helpompi tavata toisiaan, välittää informaatiota ja vaikuttaa kansainvälisiin organisaatioihin. Eri maissa havaitut ongelmat muistuttavat yhä enemmän toisiaan ja verkostosta löytyy aina joku, jolla on kokemusta toimivista ratkaisutavoista. Wichterich onkin varsin toiveikas tulevaisuuden kehityksen suhteen ja uskoo selkeästi tasa-arvon asteittaiseen lisääntymiseen. Optimistisesti hän jättää myös mainitsematta liiallisessa koordinoinnissa ja järjestäytymisessä piilevät byrokratisoitumisen ja raskassoutuisuuden vaarat. Naisliikkeiden voima on ruohonjuuritasolla, ei kekseliällä kirjainyhdistelmillä nimetyissä kulissiseminaareissa.

Tasa-arvosta ilman telaketjuja

Globalisoidussa naisessa käsiteltyjä näkökohtia ovat täydentäneet muun muassa myöhemmin ilmestyneet No Logo (Klein, 2000) ja Pikaruokakansa (Schlosser, 2001). Kuitenkin siinä, missä edellä mainitut teokset olivat yhtenäisiä kokonaisuuksia alusta loppuun, on Wichterichin kirja nimensä mukaan kokoelma raportteja. Jokaisen väitteen tueksi esitetään useita konkreettisia esimerkkejä eri lähteistä. Kuitenkin se, mikä todenperäisyydessä voitetaan, hävitään syvällisyydessä eli pohdiskelu ja päättely jää jossain määrin lukijan omalle vastuulle. Toisaalta "globalisation for dummies" -tyylisen tiedonvälityksen kulta-aikana omien aivojen käyttövaatimus on tervetullutta vaihtelua.

Naisten asema tuodaan kiitettävästi esille ilman feminististä paatosta, joten mieslukijakin voi perehtyä teokseen ilman vaivautunutta kiemurtelua. Wichterich ei sanele, kuinka maailman pitäisi muuttua, vaan tuo esille syy-seuraussuhteita ja raportoi toteutuneista edistysaskelista. Teoksella on tärkeä osa uuden näkökulman tuomisessa globalisaatiokeskusteluun, ja se saa varmasti useammankin lukijan ihmettelemään, kuinka kauan lisääntymiselimet vielä määräävät ihmisen työlle asetettavan arvon.

Eija Vinnari

Wichterich, Christa. Globalisoitu nainen: raportteja epätasa-arvon tulevaisuudesta. (Die Globalisierte Frau, 1998)
Rauhanpuolustajat & Like, 2002. 314 s.