kirja-arvostelut

Jaana Airaksinen:

Maailmankauppaa kaikille

Globalisaatiosta puhutaan nykyisin huomattavasti yleisemmin kuin esimerkiksi vielä vuosikymmen sitten. Omaa mielipidettä asiasta voi kuitenkin olla vaikea muodostaa ja perustella, sillä sen sisältö peittyy helposti lukuisten organisaatioiden, järjestöjen, sopimuksien sekä niitä kuvaavien kirjainlyhenteiden alle. Jaana Airaksisen tuore kirja pyrkii omalta osaltaan selvittämään maailmankaupan taloudellista perustaa tavalliselle ihmiselle ymmärrettävällä tavalla. Airaksinen on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri ja työskentelee Voima-lehden päätoimittajana. Henkilökohtaista tuntumaa maailmankaupan vaikutuksiin hän on saanut työskennellessään YK:n kehitysohjelman UNDP:n palveluksessa Papua-Uudessa-Guineassa ja Malawissa.

Teoksen alussa on yleisluontoinen rahoitusmarkkinoiden katsaus, jonka taloustieteilijän näkökulmasta ajatuksia herättävä osuus käsittelee osakepörssitöntä maailmaa. Airaksisen mukaan pörssikauppa on pahasta muun muassa siksi, että se luo yritysjohdolle jatkuvia paineita osakekurssin nostattamiseen, yllyttää kirjanpitorikoksiin, aiheuttaa talouden heilahteluja sekä hyödyttää vain murto-osaa maailman väestöstä. Ratkaisuksi hän tarjoaa pörssitöntä maailmaa, jossa yritykset ottaisivat lainaa pankeilta ja rahoituslaitoksilta ja sijoittajat voisivat rahoittaa tuotantoa säästämällä rahaa pankkiin, joka kanavoisi sitä edelleen yrityksille. Vaihtoehtoisen järjestelmän kuvauksesta ei kuitenkaan käy täysin ilmi, miten tilanne käytännössä poikkeaa nykyisestä. Kuinka osakkeen hinta voisi määräytyä ilman kaupankäyntifoorumia, jolla kysyjät ja tarjoajat kohtaavat?

Persoonallisesti puhekieltä ja taloustieteellistä terminologiaa yhdistelevässä teoksessa käydään läpi rahamarkkinoiden ohella niin yksityistäminen, kansainväliset rahoituslaitokset, ammattiyhdistysliike, ylikansalliset yritykset kuin globalisaatiota vastustavat liikkeetkin. Kiitettävää on Suomen tilanteen ja toimijoiden runsas esiintuominen ja kytkeminen luontevaksi osaksi ilmiöiden maailmanlaajuista käsittelyä. Teksti on helppolukuista ja kirjan sisäiset viittaukset toimivat hyvin, mutta hieman häiritsevää on käsiteltävää asiaa sivuavien tietoiskujen sijoittelu keskelle muuta tekstiä. Lyhyet nasevat sitaatit puolustavat kyllä paikkaansa, mutta kokonaisen sivun mittaiset kokonaisuudet katkaisevat ajatuksen ja olisivat mielestäni sopineet paremmin osaksi päätekstiä.

Kirjan parasta antia ovat lukuisat esimerkit, jotka kuvaavat lyhyesti ja ytimekkäästi pienen maailmankylämme voimavarojen ja vaikutusvallan jakautumista. Peruskoulutus maailman kaikille ihmisille maksaisi arvion mukaan 33 miljardia markkaa (5,55 mrd euroa) vuodessa. Samassa ajassa Yhdysvalloissa ja Euroopassa kulutetaan kosmetiikkaan 44 miljardia markkaa (7,4 mrd euroa). Eurooppalaiset vetävät keuhkoihinsa tervaa ja nikotiinia vuosittain 275 miljardilla markalla (46,25 mrd eurolla), kun perusterveydenhuollon ja ravinnon turvaamiseksi kaikille maailmassa riittäisi 72 miljardia markkaa (12,1 mrd euroa).

Ajatuksia herättävät myös uskomattomalta kuulostavat tapausesimerkit vapaakauppasopimusten mahdista. Vapaakauppasopimusten tärkein tavoitehan on kaupankäynnin esteiden kuten suuryritysten turhiksi kokemien ympäristösäännösten poistaminen. Usein jopa kansallinen määräysvalta saa väistyä kansainvälisissä sopimuksissa saneltujen pykälien tieltä: Kanada esti vuonna 1996 tieteellisissä tutkimuksissa terveydelle ja ympäristölle vaaralliseksi todetun MMT-kemikaalin maahantuonnin, jolloin kemikaalia valmistava yhtiö haastoi valtion oikeuteen. Naftan tuomioistuimessa Kanadan valtio määrättiin sallimaan kemikaalin maahantuonti ja maksamaan yhtiölle 13 miljoonaa dollaria vahingonkorvauksia.

Airaksisen mukaan globalisaation ja sen taustalla vaikuttavan uusliberalistisen ideologian yleistyminen ei ole luonnollinen kehityskulku, vaan se on noussut valtaan väkivaltaisuuksien ja taloudellisen aggression seurauksena. Globalisaatio ei siis ole syntynyt itsestään vaan poliittisten valintojen, neuvottelujen ja kädenvääntöjen seurauksena. Airaksinen näkeekin maailman tällä hetkellä suurimmaksi ongelmaksi demokratian hapertumisen: Jos kansanvalta toimisi hyvin, ihmiset pysäyttäisivät globalisaation, koska se ei ota huomioon heidän toiveitaan ja tarpeitaan. Nykytilanteessa demokratia ei kuitenkaan toteudu täysin, sillä liittyessään kauppajärjestöihin poliitikot luovuttavat muun muassa yksityistämistä, kilpailuttamista ja verotusta koskevaa päätösvaltaansa ulkopuolisten tahojen käsiin. Airaksinen peräänkuuluttaakin yhä suuremman keskittämisen sijasta päätöksenteon hajauttamista siten, että kansalaiset voisivat todella vaikuttaa lähiympäristöään koskeviin kysymyksiin.

Useista muista aihealuetta käsittelevistä teoksista poiketen Maailmankauppaa kaikille ei juuri tuo esille globalisaation positiivisia vaikutuksia, kuten ruohonjuuritasolle syntyneitä naisten yhteistyöverkostoja tai onnistuneita avustusohjelmia. Tämän vuoksi esipuheessa mainituksi maailmankaupan hakuteokseksi kirja on mielestäni aavistuksen liian subjektiivinen. Jos lievän puolueellisuuden jättää huomiotta, on luvassa kuitenkin mielenkiintoinen lukukokemus, sillä teos on varsin monipuolinen katsaus maailmankaupan nykytilanteeseen ja sen eri toimijoihin. Jo lähdemateriaalin runsaudesta huomaa, että kirjoittaja on todellakin perehtynyt aiheeseensa.

Eija Vinnari

Airaksinen, Jaana. Maailmankauppaa kaikille. Helsinki, Rauhanpuolustajat & Like, 2003. 384 s.