ilmasto

Ilmastonmuutos ja WTO

Monenkeskiset ympäristösopimukset (MEAs) sekä Maailman kauppajärjestön WTO:n sopimukset ovat monin paikoin ristiriitaisia, eikä ole olemassa selkeää mekanismia, jolla ratkaistaisiin mahdolliset konfliktit esimerkiksi Kioton pöytäkirjan ja WTO-sopimusten välillä. Itse asiassa ei olla edes varmoja siitä, kumman auktoriteetti on vahvempi - ennakkotapaukset vain osoittavat, että ympäristö on WTO:ssa varma häviäjä.

Todennäköisiä epäkohtia ovat ainakin WTO:n sopimus kansallisesta kohtelusta, kiintiöiden ja niihin liittyvien rajoitusten poisto, tukiaiset, energia- ja ympäristöverot; sopimus teknisistä kaupan esteistä, sekä säädös samankaltaisten tuotteiden kohtelusta (fyysisesti samankaltaisia tuotteita on kohdeltava samalla lailla riippumatta niiden alkuperästä tai tuotantotavasta).

Kioton protokollan toimeenpano olisi vihdoinkin ilmastonmuutoksen tunnustamista ja pyrkimystä kestävään kehitykseen ja ilmastonsuojeluun. Se ei kuitenkaan ole perinteinen ympäristösopimus, ja sitä tulisikin tarkastella erityistapauksena. Konflikteja syntyy todennäköisemmin kansallisella tasolla, jos valtiot pyrkivät toteuttamaan ilmastonsuojelua Kioton tavoitteiden mukaisesti mutta WTO-sopimusten vastaisesti.

Siispä WTO-politiikan arviointi on erittäin tarpeellista, samoin tehokkaampi kansainvälisen politiikan koordinaatio ja yhteistyö. Ongelmia ei voida ratkaista kirjoittamalla Kioton tavoitteita WTO:hon, osaksi kauppasopimuksia. Tähän mennessä kattavia analyyseja ja arviointeja kauppapolitiikan vaikutuksesta niin ympäristönsuojeluun, tasa-arvoon kuin talouteen ei ole tehty.

Anastasia Laitila ja Saara Henriksson

17.11.2002