ilmasto

Kioton pöytäkirja - vapaakauppasopimus?

Ainoan kansainvälisen, laillisesti sitovan kasvihuonekaasujen vähentämiseen tähtäävän sopimuksen, Kioton pöytäkirjaan toteuttamiseen sisältyy kolme joustomekanismia, joiden tarkoitus on vähentää teollisuusmaiden kustannuksia päästöjen vähentämisessä. Kahdessa joustomekanismissa, yhteistoteutuksessa (Joint Implementation, JI) sekä Puhtaan kehityksen mekanismissa (Clean Development Mechanism, CDM) päästövähennyksiä voi lukea hyväkseeen tekemällä päästövähennysprojekteja jossakin toisessa maassa. Teollisuusmaissa toteutettavat projektit lukeutuvat yhteistoteutuksen ja kolmansissa maissa toteutetut projektit Puhtaan kehityksen mekanismin piiriin.

Kolmas joustomekanismi koskee päästöjen kauppaamista vähennyksiin sitoutuneiden maiden välillä. Päästövähennys-tavoitteensa helposti alittavat maat (esim. Venäjä ja muut siirtymätalouden maat) voivat myydä omia kiintiöitään maille, jotka eivät tähän tavoitteeseen pääse. Joustomekanismien käytölle ei Kioton sopimuksessa ole määritelty selkeää kattoa, vaan niiden todetaan täydentävän kotimaisia päästövähennyksiä teollisuusmaissa.

Puhtaan kehityksen mekanismi yksin kävisi vapaakauppasopimuksesta. Sen lähtökohtana on kestävän kehityksen edistäminen kehitysmaissa investoimalla pitkäaikaisiin, pysyviin päästövähennysprojekteihin näissä maissa. Mekanismissa luetaan laajasti hyväksi mm. hiilinielujen eli metsien ja metsämaiden käyttö. Ilmastoneuvotteluja seuranneet ympäristöjärjestöt pelkäävät, että teollisuusmaat pakoilevat päästövähennyksiä kotonaan rahoittamalla suuria plantaasi-istutuksia kehitysmaissa. Vähiten kehittyneet maat todennäköisimmin jäisivät mekanismin ulkopuolelle, sillä suurin osa investoinneista menee nykyisellään lähinnä kasvaviin Aasian talouksiin.

Anastasia Laitila ja Saara Henriksson

17.11.2002