globalisaatio :: ilmasto

Ilmastonmuutos & WTO
Kioton pöytäkirja
Ilmasto-oikeudenmukaisuus

niksi: näin torjut ilmastonmuutoksen

Harva mediakenttää laiskanlaisesti seuraava osaisi sanoa suoralta kädeltä, mikä on maamme luetuin lehti. Kärkisijaa eivät tavoita kylmän sodan relikti Valitut Palat tai älyllisen impotenssin äänen-kannattaja 7 päivää. Lohdutuspalkin-toihin saavat tyytyä myös miljoona-sarjassa painivat Apu, Seura ja Helsingin Sanomien kuukausiliite.

Ylivoimainen voittaja on yhä Keskon asiakaslehti Pirkka, jota lukee yli puolet suomalaisista. Itselleni lehdestä tulee ensimmäisenä mieleen Niksi-Pirkka, josta on kehittynyt mainio brandi. Runsaan neljännesvuosisadan aikana palstan sivuilta on saanut lukea sadoittain vinkkejä, joissa kodin arkisia pulmia on ratkaistu pyykkipojilla, muovipusseilla – ja tietysti niillä maineikkailla käytetyillä sukkahousuilla.

Niksi-Pirkka on erinomainen tietolähde, jos ongelmana on vaikkapa liika vesi altakasteluruukuissa tai kynsilakkapul-lon tyhjentäminen. Mutta miksei palsta voisi käsitellä myös yhteiskunnallisesti järeämpiä aiheita? Varmasti moni Pirkan liki kolmesta miljoonasta lukijasta kaipaisi vinkkejä, joilla voisi kohentaa työllisyyttä, hillitä huumeiden käyttöä tai edistää sukupuolten välistä tasa-arvoa.

Käden ojennuksena uudelle, yhteiskun-nalliselle Niksi-Pirkalle tarjoan täten niksiä, jolla saamme ilmastonmuutoksen kuriin.

Ilmastonmuutosta pidetään toivottoman hankalana ongelmana: maailmanlaa-juisia kasvihuonekaasupäästöjä pitäisi vähentää yli kahdella kolmanneksella. Isoimmatkin pulmat voidaan kuitenkin purkaa inhimillisen kokoisiin osatekijöi-hin. Suurin osa maamme päästöistä syntyy energiantuotannossa; ilmaston-muutoksen torjuminen kannattaa siis aloittaa sieltä.

Sähkömarkkinoiden vapauduttua taval-lisetkin kuluttajat ovat voineet siirtyä käyttämään vihreää eli uusiutuvilla ener-gialähteillä tuotettua sähköä, jonka tuo-tannossa ei synny ilmastoa lämmittäviä päästöjä. Vihreän sähkön etenemistä ovat kuitenkin hidastaneet kuluttajien ennakkoluulot. Moni uskoo yhä, että sähkösopimuksen vaihtaminen on han-kalaa tai että uusiutuva energia käy kal-liiksi. Joidenkuiden mielestä koko vihreä sähkö on humpuukia, jolla nokkelat markkinointimiehet kasvattavat vanhan ydin- ja hiilisähkön katetta.

Harhakäsityksiä oikomaan on perustettu sivusto www.vaihdavirtaa.net. Päätin alistua oman niksini koekaniiniksi ja yrittää virran vaihtamista verkkosivuilla – tosin äitini puolesta, sillä omaan kotiini valitsin tuulisähkön jo pari vuotta sitten.

Ja helppoahan se oli. Sähkösopimuksen sai tilattua näppärästi muutamalla napin painalluksella. Äitini uuden sähkölaskun loppusumma on vuositasolla runsaan satasen aiempaa kalliimpi. Halvimmassa vihreässä vaihtoehdossa lisähintaa olisi tullut vain kolme kymppiä.

Niksi on siis käytännössä koeteltu ja to-dettu hyvin toimivaksi. Vaihtamalla vir-taa leikkaa ilmastoa lämmittäviä pääs-töjä roimasti. Ja mikä meille miehille mu-kavinta, tähän niksiin ei tarvita edes sukkahousuja.

Oras Tynkkynen

Taloussanomat, 1.2. 2001

ilmasto

Miten ilmasto liittyy globalisaatioon?

Yhä useammat ympäristöaktivistit protestoivat paitsi kansainvälisiä ympäristöneuvotteluja myös suuryritysten kasvavaa maailmanlaajuista valtaa vastaan. Heidän mielestään on vähintäänkin yhtä tärkeää pysäyttää ympäristölle haitallista kehitystä edistävät kansainväliset talousneuvottelut, kuin yrittää saada aikaiseksi jokin yksittäinen ilmastosopimus.

Kansainvälisissä vapaakauppaneuvotteluissa ympäristövaatimuksia pidetään usein ainoastaan kauppaa haittaavina esteinä, jotka tulee raivata pois tieltä. Uudessa ehdotuksessa kansainväliseksi investointisopimukseksi (MAI) ympäristömääräysten koetaan sekaantuvan suuryritysten asioihin ja hankaloittavan sopimusten tekoa. Sopimuksessa katsotaan määräysten kohdistuvat suuryritysten odotettuihin voittoihin ja esitetään, että valtiot tulisi tuomita korvaamaan suuryritysten menetykset.

Molemmissa tapauksissa suuyrityksille annetaan kolmannen maailman ja ympäristön kustannuksella yhä suurempi päätöksentekovalta talouden suuntautumisessa kaikkialla maailmassa. Tätä prosessia kutsutaan globalisaatioksi, ja se merkitsee, että talouden tilaa arvioidaan kaikkialla maailmassa samoilla, yhdenmukaisilla normeilla.

Tämän vuoksi yhä useammat kansalaisjärjestöt ja ei-valtiolliset organisaatiot (NGO:t) tarkkailevat kansainvälisiä huippukokouksia ja neuvotteluja, joissa muutamat harvat, suuryritysten painostamat teollisuusmaat yrittävät päättää koko maailman kehityksestä. Monien mielestä Rion vuoden 1992 konferenssi ja toimintasuunnitelma Agenda 21 ovat epäonnistuneet.

Suunnitelmassa vaadittiin, että omaa toimintaansa tarkkailevat suuryritykset, valtiot ja kansalaisjärjestöt loisivat pohjan kestävälle kehitykselle. Vaatimus ei kuitenkaan ole johtanut sanottavampiin edistysaskeliin. Rion konferenssin mukaan kestävä kehitys olisi tarvinnut vuosittain 125 miljardia dollaria kansainvälistä rahoitusta, mutta määrästä saatiin kokoon alle sadasosa.

Sen sijaan varakkuus lisääntyy toisaalla ja samanaikaisesti päätetään yhä kestämättömämmästä kehityksestä YK:n ja ympäristökokousten vaikutusalueen ulkopuolella. Näin tapahtuu esimerkiksi vapaakauppajärjestö WTO:n kokouksissa ja kahdeksan suurimman teollisuusvaltion G-8 -ryhmän kokoontumisissa.

Näin käy myös koordinoinnin tiivistyessä WTO:n, G-8 -ryhmän, taloudellisten laitosten ja alueellisten yhteistyöjärjestöjen välillä. Vaikutusvaltaisia taloudellisia instituutioita ovat muun muassa Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttajärjestö, alueellisista yhteistyöjärjestöistä esimerkeiksi käyvät EU ja NAFTA.

Kolmannen maailman ympäristöaktivistit ovat jo pitkään painottaneet, että on välttämätöntä yhdistyä sitä taloudellista valtaa vastaan, jonka suuryritykset ja teollisuusmaat ovat hankkineet itselleen ekologian ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden kustannuksella.

Ei ole sattumaa, että Maailmanpankin suurprojektin pysäyttämisessä onnistuivat ensimmäisinä Amazonin sademetsiä pelastavat kuminkerääjät. Maailmanpankin uudistuksen saivat puolestaan aikaan ne, jotka myös pelastivat Narmada-joen suurelta patohankkeelta.

Kolmannen maailman ympäristöliikkeet alkavat nyt saada yhä enemmän vastakaikua myös teollisuusmaiden ympäristöjärjestöiltä. Tämä on käynyt ilmi erityisesti MAI-sopimuksen vastaisissa mielenosoitusryöpyissä. Ympäristöliikkeiden ja muiden kansalaisjärjestöjen demokratiaa, työnteko-oikeutta ja oikeudenmukaista talousjärjestystä painottavissa argumenteissa kolmannen maailman ja ympäristön hyvinvointi ovat samanarvoisia.

Tord Björk
Miljötidningen 4/98

Vapaasti kääntänyt Eija Vinnari

13.01.2003