etusivulle
Ympäristöneuvottelut WTO:ssa
Biodiversiteettisopimus & WTO
Ekologinen velka
Ilmastonmuutos
GATS & ympäristö
Vesi & yksityistäminen
Implications of WTO negotiations to biodiversity

Etusivu
Taloudellinen velka

Ekologinen velka on Pohjoisen teollistuneiden maiden velka kolmannen maailman maille näiden voimavarojen riistosta, ympäristötuhoista ja ympäristöllisen tilan käytöstä teollisuusmaiden jätteiden kaatopaikkana (mm. kasvihuonekaasupäästöt). - Acción Ecologica

 

 

 

 

etusivulle

ekologinen velka

Ekologisella velalla tarkoitetaan niitä taloudellisia ja ekologisia tappioita, joita teollisuusmaat ovat aiheuttaneet kolmannelle maailmalle riistämällä vuosisatoja niiden luonnonvaroja. Öljyn hyödyntäminen esimerkiksi on paitsi johtanut merkittävään varojensiirtoon Etelästä Pohjoiseen, myös aiheuttanut alkuperämaissa huomattavia ihmisoikeusloukkauksia, maaperän ja vesistöjen saastumista, metsätuhoja sekä kiihdyttänyt ilmastonmuutosta edistämällä fossiilisten polttoaineiden kulutusta erityisesti Pohjoisessa. Useat öljy-yhtiöt taas ovat maailman suurimpien talousmahtien joukossa ja niiden vuosittainen liikevaihto on suurempi kuin monien valtioiden bruttokansantuote.

Ylikansalliset yhtiöt eivät ole poliittisessa vastuussa toimintansa seurauksista. Niitä vastaan nostetut syytteet ympäristön tuhoutumisesta yleensä hylätään. (FoEI 2002).

Pohjoisen teollistuneet maat ovat käyttäneet myös Etelän ilmakehää ja meriä laittomina kaatopaikkoina. Globalisaatio on vielä vahvistanut tätä kestämätöntä kulutusmallia, joka uhkaa kansakuntien itsemääräämisoikeutta. Vaikka ekologinen velka on peräisin siirtomaa-ajoilta, se kasvaa edelleen. Ilmastonmuutos ilmentää selvimmin kaupan kasvun sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia, jotka itse asiassa heikentävät kehitysmaissa asuvien tuhansien miljoonien ihmisten mahdollisuuksia hyvinvointiin. (Acción Ecologica 2000).

Ekologisen velan näkökulmasta velkojia ovat kolmannen maailman paikallisyhteisöt sekä köyhdytetyt valtiot. Velallisia ovat puolestaan rikkaat teollisuusmaat ja kansainväliset rahoituslaitokset kuten Maailmanpankki ja Kansainvälinen valuuttarahasto IMF, WTO, kaupalliset kansainväliset pankit, vientiluottolaitokset ja kaikki, jotka kuluttavat kerskaillen ja yli tarpeidensa. (Alier 1998).

Raaka-aineita, fossiilisia polttoaineita sekä muita hyödykkeitä tuodaan runsain määrin ja pilkkahintaan Etelästä Pohjoiseen ottamatta huomioon ympäristölle, ihmisten terveydelle ja elinkeinoille aiheutuvaa tuhoa. Lisäksi kemikaaleja ja myrkkyjä valmistetaan monesti Etelässä tai niiden maaperään päästetään myrkyllisiä jätteitä. Yritysten välinpitämättömyys turvallisuudesta ja päästöjen ja jätteiden valvomisesta ja asianmukaisesta hävittämisestä on aiheuttanut ympäristö- ja terveysongelmia. Bhopalin kemikaalionnettomuus Intiassa on tästä järkyttävä esimerkki (LINKKI).

YK:n laskelmien mukaan 20 % maailman väestöstä kuluttaa 80 % maapallon luonnonvaroista – ja tämä 20 % asuu Pohjoisella pallonpuoliskolla (UNDP 1992). Maapallon elämänmuodot ovat toisistaan riippuvaisia eikä yksi maapallo voi kestää nykyistä kulutuksen ja riiston tasoa, joka vallitsee erityisesti teollisuusmaissa. (Agarwal & Narain 1998). On epätodennäköistä, että tämä 20 % vapaaehtoisesti luopuisi etuoikeuksistaan. (Acción Ecologica 2000).

Kestämätöntä tuotanto- ja kulutusmallia tukevat myös kansainvälisten rahoituslaitosten rakennesopeutusohjelmat, erilaiset kaivostoimintaan ja fossiilisten polttoaineiden hyödyntämiseen myönnetyt luotot sekä vapaakauppasopimukset. Kuitenkaan teollisuusmaiden kulutukseen ei kiinnitetä yhtä paljon huomiota kuin köyhien maiden hitaasti kasvavaan voimavarojen käyttöön (Agarwal & Narain 1998).

Kansalaisjärjestöt nostivat ekologisen velan käsitteen esille Rion kestävän kehityksen huippukokouksessa 1992. Erityisesti Etelä-Amerikassa käsite on ollut voimakkaasti esillä, ja siellä on syntynyt erilaisia verkostoja vaatimaan velan takaisinmaksua.

Toimittanut Anastasia Laitila. Lyhennetty vuonna 2004 julkaistusta Maan ystävien kirjasta Talouden globalisaatio, ympäristö ja yhtiövalta.

Lähteet:
Acción Ecologica, 2000. Trade, climate change and the ecological debt.

Agarwal, Anil & Narain, Sunita, 1998. Global warming in an unequal world – a case of environmental colonialism. Centre for Science and Environment. New Delhi.

Alier, Joan Martínez, 1998. Ecological debt - external debt. Julkaistu mm. Deuda Ecologica-kampanjan www-sivuilla http://www.deudaecologica.org

Friends of the Earth International (FoEI), 2002. What is ecological debt? (LINKKI)

UNDP: Human Developmetn Report 1992. New York.

3.9.2004