bioetsintä

Biopiratismiin liittyy läheisesti bioetsintä (bioprospecting), jossa tutkijat keräävät tietokantaa lajien kaupallisista mahdollisuuksista. Bioetsintään liittyy useita kysymyksiä, joista tärkeimmät ovat:

(a) Geneettisten oikeuksien ja resurssien suhde. Bioetsintää tehdään yleensä usean osapuolen yhteistyönä eri maissa. Toiminta määräytyy markkinoiden tarpeiden mukaan.

(b) Investointikapasiteetti. Bioetsintä vaatii suuria investointeja. Investointivalmius onkin määräävä tekijä toiminnan laajuudessa ja vaikuttaa suoraan eri osapuolien neuvottelumahdollisuuksiin.

(c) Geneettisten voimavarojen saatavuus. Etukäteen annettu, tietoon perustuva suostumus on tärkeä tekijä bioetsinnässä. Se heijastuu valtioiden itsemääräämisoikeuteen ja velvollisuuksiin omia voimavarojaan ja säädöksiään kohtaan. Toimivien säädösten tekeminen vaatii teknistä kapasiteettia, jota köyhillä mailla ei aina ole.

(d) Perimätieto ja intellektuaalioikeudet. Tutkimusten mukaan perimätiedon käyttö lisää mahdollisuuksia tehdä biologisia löytöjä. Tärkeä kysymys bioetsinnän laajentuessa onkin se, kuka omistaa oikeudet geneettiseen materiaaliin, johon liittyy perimätietoa. (Kerwegi 2001, 7).

Vaikka ala on uusi, sen toiminta jo varsin laajamittaista. Esimerkiksi Meksikossa vuonna 1998 yhdysvaltalainen Diversa Corporation solmi valtion kanssa sopimuksen oikeudesta tutkia ja käyttää Chiapasin alueen luonnonvaroja. Britannialainen Nature Ltd. etsii Maya-intiaanien perinteisiä lääkekasveja Intenational Cooperative Biodiversity Groupin (ICBG) 2.5 miljoonan dollarin rahoituksen turvin. ICBG on yhdysvaltalainen osittain yksityinen konsortio, johon kuuluvat mm. Kansallinen tiedesäätiö (National Science Foundation) ja maatalousministeriö. (Ruiz-Marrero 2003)

Jopa ympäristöjärjestöjä on mukana bioetsinnässä. Niiden mukaan se on keino kehittää syitä trooppisten sademetsien suojeluun. Esimerkiksi luonnonsuojelujärjestö Conservation International tutki Surinamin sademetsiä GlaxoSmithKlinen (ent. SmithKline Beecham) laskuun (Ruiz-Marrero 2003).

Geenien patentointi ja bioetsintä ei rajoitu ainoastaan alkuperäiskansojen käyttämiin lääkekasveihin, vaan ulottuu myös ihmisiin itseensä. Clintonin aikana USA:n kauppaministerinä toiminut Ron Brown ajoi patentteja erään panamalaisen guayminaisen soluihin. Ne sisälsivät harvinaisia vasta-aineita, joita pidettiin lupaavina lääketieteellisen tutkimuksen kannalta. Asiasta nousi niin suuri skandaali, että Brown päätti lopulta vetää patenttihakemuksen pois. Vastaavanlaisia hakemuksia on kuitenkin esiintynyt viime vuosina. (Ruiz-Marrero 2003).

Bioetsintä on riippuvainen ulkomaisesta rahoituksesta. Rahoittajien mahdollisuus liittää ehtoja oikeuksiin ja aktiviteetteihin heikentää helposti geneettistä pääomaa omistavien maiden halua sijoittaa bioetsintään. WTO:n patentti- ja intellektuaalioikeuksia käsittelevän TRIPS-sopimuksen viittausta ulkomaisen rahoittajien ilmoittamiseen ei saisi käyttää bioetsinnän rahoituksen ehdollistamiseen. (Kerwegi 2001, 9).

Mika-Petri Lauronen

Lähteet:

Kerwegi, Sophia Apio, 2001. THE IMPLICATION OF TRIPS AGREEMENT FOR THE COMMERCIALISATION OF AFRICA'S GENETIC RESOURCES. Esitelmä suurosakkeenomistajien dialogissa kaupasta, intellektuaalioikeuksista ja biologista resursseista itäisessä ja eteläisessä Afrikassa, Aberdare Country Club, Nyeri, Kenia, 30.-31.7. 2001

Ruiz-Marrero, Carmelo, 2003. Biopirates in the Americas.

17.06.2004